Ajopäivä alkoi raikkaana, lämpötila oli vasta +16 C, kun astelimme aamupalalle hieman klo 7.00 jälkeen.
Tiedossa oli mukavan jämäkkä ajopäivä, joten lähtöajaksi sovittiin klo 8.00 tai vähän yli; ja loppujen lopuksi matkaan lähdettiin klo 8.30. Kiireet näillä kulmilla on tyyliä “Afrikan style”, ei siis kiirettä lainkaan.

Kilometrit Natron järvelle olivat maltilliset, noin 200 km. Perillä olimme noin klo 15.30 tietämillä seitsemän tunnin ajon jälkeen. Huolto-autojoukkue kyytiläisillä täydennettynä, saapui vielä pari tuntia meitä myöhemmin.

Aamun ensimmäinen siirtymä ajettiin nopeampaa asfalttitietä pitkin kohti Arushaa, kunnes noin 30 km ajon jälkeen käännyttiin kohti Natron järveä. Kääntyminen tarkoitti ajoa kartoista löytymätöntä pikkutietä pitkin noin 30 km matkan, jonka taittamiseen käytettiin runsaat pari tuntia. Nyt ei tehty keskinopeusennätyksiä ainakaan numeroiden valossa, eikä sitä tavoiteltukaan. Pikkutien kiviä ja monttuja kierrellessä, sekä erilaisia ja ajo-uria valitessa matka eteni melko maltillisesti, eli juuri niin kuin oli suunniteltukin. Puolita päivin lämpötila kipusi jo päälle +30C:n ja jatkoi kipuamistaan matkan edetessä aina illan +39C:n saakka.

Ensimmäinen soratie-etappi päättyi asfalttitielle, jota pitkin kurvailtiin komeasti seuraavat 20 km, kunnes vuorossa oli pyörien tankkaus ja kuskien kahvittelupaussi. Pikku hiljaa huolto-autokin saapui paikalle peräkärryineen ja matkaa kohti erämaiden pikkuteitä saatettiin jatkaa.

Ensimmäiseksi villieläin -bongaukseksi voidaan laskea lauma kirahveja tien poskessa, noin 6-8 yksilön uljas joukko. Tämän oli monelle ensimmäinen kerta nähdä tämä upea eläin villinä luonnossa. Matka jatkui ja pian pysähdyimme piknikille ensimmäiseen varjoapaikkaan, joka reitiltä löytyi. Aamulla mukaan otetut eväspakkaukset tekivät hyvin kauppansa luonnon helmassa.

Lounas nautittiin luonnon helmassa ratki-eväitä nautiskellen.

Loppupäivä olikin sitä mitä oltiin tilattu, upeita maisemia ja huonokuntoisia teitä, molempia riitti yllin kyllin. Noin 30 km ennen Natron järveä pidettiin hieman pidempi tauko ja odotettiin huoltoauto -joukkuetta saapuvaksi. Tunnin odottelun jälkeen huoltotiimi saapui ja tähän saakka takapenkillä matkanneet kyytiläiset hyppäsivät huoltoauton takapenkille matkustaakseen sillä loppumatkan, sillä meille oli kerrottu varma tieto siitä, että kyytiläisten kanssa ei olisi asiaa tälle viimeiselle pätkälle tien heikon kunnon takia.

Tulivuoriperäinen musta on hankala ajaa sen löysyyden tai rakeisuuden takia. Hiekat tarjosi Tansanin ainoa aktiivinen tulivuori, Maasai heimon jumalan asuinpaikaksi mainittu pyhä paikka,Ol Doinyo Lengai.

Tie todellakin osoittautui hitaaksi ja erityisen mottuiseksi, mutta ylipääsemättömän pahoja hiekka-osuuksia siellä ei ollut. Olisiko hitaalla vauhdilla etenemällä tämäkin osuus kuitenkin ollut kyytiläisten kanssa ajettavissa? Näin oltaisiin saatu Ladyt hotellille paria tuntia aiemmin kun nyt tapahtui. Maasaiden maille vaati tullimaksun tai vastaavan sisäänpääsymaksun maksamista, jota perittiin erämaahan rakennetulla tulliasemalla.

Lunastimme hienot hotellin talomme Natron järven rannalta käyttöömme kahdeksi yöksi. Majoituimme loisteliaasti ja nautiskelimme hyvin maistuvan illallisen hotellin ulkoilmaravintolassa klo 19.30 alkaen. Lämpötila illansuussa noin klo 23.00 tietämillä oli vielä huikeat + 25C. Tähän kellonaika- ja numerokeskeiseen päivitykseen on hyvä päättää kolmannen matkapäivän blogi.