Tänään ajoimme Ayasi-järveltä Burungi-järvelle, ensin kohtuullista tietä, sitten vähän parempaa, välillä ihan hyvääkin ja paikoin vähän heikkokuntoisempaa väylää. Tässä päivän yhteenveto ajetuista teistä.

Ajopäivälle tuli juuri sopivasti kilometrejä tänä matkan toiseksi viimeisenä Tansanian puolella ajettuna ajopäivänä. Viikko on mennyt nopeasti, tuntuu että olemme olleet tien päällä aamusta iltaan joka päivä, vaikka viikon ajokilometrien saaliiksi on juuri ja juuri saatu 1000 kilometriä täyteen. Kuitenkin olemme saapuneet hotellille viimeistään klo 16.000 tietämillä, usein aiemminkin.

Tähän kuluneeseen viikkoon mahtuu myös kaksi ajamisesta vapaata päivää, eli väljästi laskien alle 200 kilometriä päivässä on koluttu “Tansanian parhaita mutkateitä”. Tiet eivät ole todellakaan olleet mitään bulevardeja, vaan mieluumminkin kivisiä ja reikäisiä kinttupolkuja, sellaisia joita toki autollakin ajetaan, mutta en sentään omalla autolla lähtisi näitä kokeilemaan. Pöllyävä tie tuo vielä oman mausteensa päivittäin yli +35 C.n lämpötilassa ajettuihin etappeihin. Koulujen paikat ajetaan varovasti. Niissä iloiset, koulupukuun, ja ainakin Tansanian väreihin kudottuihin villapaitoihin puetut lapset innokkaasti ryntäävät tien varteen heiluttamaan ohi ajaville matkalaisille.

Uudet Royal Endfield Himalajan -moottoripyörämme ovat toimineet mainosti ja soveltuvat näihin olosuhteisiin erinomaisesti. Tehoa ja kantavuutta riittää mukavasti vielä kaksi päällä ajamiseenkin ja ohitukset sujuvat vaivattomasti. Rengasrikoilta olemme välttyneet kokonaan, vertailulukuna voidaan käyttää vaikkapa ranskalaisryhmän samaa reittiä ajetun ja pari päivää sitten kerrotun viiden rengasrikon korjaukset. Ainoastaan yksi naula on vedetty takarenkaasta irti iltatarkastuksen yhteydessä ja aamulla taas mentiin ongelmitta.

Jäätelön puutetta pysähdyttiin korjaamaan ensi tilassa pysähtymälle vilkkaan ostoskeskuksen pihaan.
Ei ole jäätelöä, mutta limpparia löytyy, Tepa tarjoaa!

Ajamisen ilon lisäksi matkapakettiin kuuluu kaikki muut edut, kuten upea luonto ja sen eläimet ja muut ihmetyksen aiheet, alkuperäisheimot ja muut ihmiset, sekä lukuisat 125-150 CC moottoripyörät, voidaan väittää että aika lailla napakymppi reissu on tulossa ainakin tästä manner-Tansanian osuudesta.
Pojat ovat poikia asuinpaikasta riippumatta, mitä tulee moottoripyörien tuunaukseen, vanhat sileärenkaiset mopot on usein koristeltu omistajansa mieltymysten mukaisesti.

Kaikille ei makea soda maistunut, joten ylimääräiset juomat tarjottiin paikallisille liikemiehille, jotka sopivasti kokoustivat supermarketin kulmilla.

Tansanialainen tankkaus tuntuu aina olevan kunnon hässäkkä. Moottoripyöriä ilmestyy hetkessä kaikista ilmansuunnista ja jokainen on ollut mielestään ensimmäisenä paikalla. Yhden litran ostosta kannattaakin jonottaa jos muuten aikataulut sen sallivat.

Loppumatkalla, lounaan jälkeen ennen Burrungijärveä tehtii parikin ylängön ylitystä jopa hieman vuoristotiemaisia serpentiinejä kurvaillen. Aika moni tykkäsi eniten juuri tästä osuudesta:)

Saavuimme hotelliin hyvissä ajoin ja meillä oli mukavasti omaa aikaa ennen illallisista. Majoituimme upeisiin, kukkulan rinteelle sijoitettuihiin telttakangas taloihin, joista sijantinsa puolesta aukesi ehkä matkan majoituspaikkojen kategorian parhaat maisemat.

Huomisen, helpon ajopäivän jälkeen laitetaan hetkeksi ajovarusteet matkalaukkuun ja lennetään Sansibarin saarelle, mistä alkaa uusi seikkailu. Tietoisena siitä, että huolto- ja opastiimimme hajoaa tuolloin, lausuttiin illallisella joitakin kiitoksia ja kohteliaisuuksia näkymättömälle, mutta näkyvälle huoltotiimille. Kiitos pojat!.