Päivä 12 | Pongwe - Stone Town | 50 km
Tänään, matkan viimeisenä ajopäivänä ajettiin niin pitkälle kun pippuri kasvaa - sananmukaisesti!
Ohjelmassa oli vierailu maustetilalla, missä pääsimme nauttimaan riehakkaasta musiikki- ja tanssiesityksestä, sekä erityisesti osallistumaan tanssiesitykseen! Poriin meni ensimmäinen palkinto Jormalle notkeiden lantioiden ansiosta, toinen sija meni Helsinkiin Terhille asiaan paneutumisesta ja muut tanssiin osallistuneet saivat jaetun kolmannen sijan hyvästä yleissuorituksesta ja tilanteeseen heittäytymisestä.
Maistuuko muuten Rambutan hedelmä, tiedustelee paikallisoppaamme?
Halki banaaniviljelmien käy seikkailijan tie. Kyseessä on saaren paras asfalttitie.
Taukopaikakoille ilmestyi aina uteliaita lapsia vanhempineen ihmettelemään ja seuraamaan mitä turistille kuuluu.
Maustetilalla meitä odotti tanssiesitys, oma house band oli paikalla. Se soitti paikallista musiikkia ja naiset pyöräyttivät lanteitaan samaan tahtiin.
Isojen poikien tahtiin vaan.
Pertillä on rytmi veressä…
Anssi kulta tanssi roick’n roll… Biisin keppijumppa osuus menossa.
Porin mies esittää päivän kovimmat moovit…
Samlee ja Terhi laittavat jalalla koreasti, kova meno kerta kaikkiaan.
Asiantunteva oppaamme tiesi mausteista lähes kaiken.
Ananas, joka ei ole mauste, mutta maistuu kyllä lähes joka suussa hyvältä.
Kiivetäänpä välillä palmuun ja pudotetaan maittavat kookosjuomat alas. Sansibarin Coca Colaa, kertoi opas.
Nyt on lueteltu, nähty ja maisteltu lähes kaikki tunnetut mausteet, kohta on lounaan aika.
Spice Girls; Jaana, Samlee ja Terhi uusine käsilaukkuineen, kruunuineen ja rannekoruineen.
Maustetilalta suunnistettiin jo kohti matkan päätepistettä, eli lentokentän kupeeseen pyöriä palauttamaan ja valmistautumaan illan ohjelmaan, joka oli totutusti majoittuminen ja klo 19.30 illallinen.
Majoittuminen Stone Townin Arabi-tyylisessä, vanhassa hotellissa aivan sataman tuntumassa toi upean ja nostalgisen aikahypyn ja tunnelman joka kulminoitui koko matkan osalta. Matka Afirkassa on monessa mielessä ja etenkin mielikuvituksessa todellinen aikahyppy menneisyyteen. Ettei nyt vaan se pelätty Afrikan hulluus iskisi…Illallinen sataman Fish Market ravintolassa kruunasi illan. Monenlaisia Fish Markettejakin on nyt nähty.
Nyt kun pyörät on luovutettu ehjinä, vaurioitta ja kolhuitta koko matkan osalta, on syytä nostaa hattua mainiolle ryhmällemme ja hieman kehaista meitä järkevästä ja riskittömästä ajamisesta.
Ei mainittavia kaatumisia, ei teknisiä ongelmia, ei pyörän rikkoontumisia eikä edes rengasrikkoja, joka on varsinainen harvinaisuus näillä monttuisilla ja kivisillä teillä ajettaessa. Jotkun vaan osaavat pitää riskit hallinnassa ja hyödyntää ajotaitonsa ja jalkauttaa ne järkevään ajoneuvon hallintaan.
Pyörien luovutuksen yhteydessä Royal Enfied T-paitakauppakin näytti käyvän mukavasti, joten olisikohan vähintäänkin ennakkoluulot nyt murrettu, jos niitä on koskaan ollutkaan? Saapa nähdä ilmestyykö vielä jonkun autotalliin myöhemmin käytännöllinen, rynkytyksen ja monttujen kestävä yleispyörä, joka ei pienestä säikähdä?