Päivä 3 | Route 66 | Springfield - St.Louis - Lebanon | 450km
Tänään herättiin Illinoisin pääkaupungissa ja myöskin Abraham Lincolnin kotikaupungissa - Springfieldissä. Route 66’nen vedettiin kaupungin läpi heti alkiuvaiheessa vuonna 1926 ja se on siitä lähtien aina kulkenut Springfieldin kautta. Kaupungin jälkeen kuitenkin Routen kulku vaihteli suuresti aikojen saatossa. Alkuperäinen tie kulki Springfieldistä lounaaseen vuosina 1926-1930 seuraten nykyistä highway 4’sta, mutta 30 luvun aikana rakennettiin uusi 66’nen joka vei suoraan Litchfieldiin. Uudempi pätkä puikkelehtii nykyään Interstate 55’sen molemmin puolin ja toimii ns. Tukitienä jos haluaa poiketa kylien keskustaan asioille.
Tässä vaiheessa huomaa hyvin, että yhtenäistä ja ainoata 66’sta ei ole koskaan ollut olemassa, vaan eri aikakausina tie kulki hieman eri reittejä pitkin kohti päämäärää! Voit ajaa Routen jopa 10 kertaa ja jokaisella kerralla löydät uusia pätkiä ja pysähtymisen arvoisia paikkoja...
Tällä kertaa valitsimme vanhemman reitin ja seurasimme historiallista 66’sta aina Mississippijoen rannoille. Springfieldistä lounaaseen ajellessa ensimmäisenä vastaan tule pieni joki jonka yli vie historiallinen ”Shuster silta” ja sen jälkeen Route sukeltaa Chatmanin kautta pääkatuna. Sen jälkeen vastaan tulee montakin idyllistä pikkukylää jotka vaalivat 66’sen perinteitä - Auburnissa on kunnostettu pätkä alkuperäistä ”red brick” routea ja Girardissa kaikki 66’sen kulkijat toivotetaan tervetulleiksi kyltillä ”Welcome to a small city with a big heart!” :)
Mt. Olivessa on kunnostettu Shell asema vuodelta 1926 - asema avattiin jopa pari kuukautta ennen kun Route virallisesti vihittiin käyttöön!
Yksi Routen mielenkiintoisista kuriositeeteistä on ehdottomasti Henry Rabittin Ranchi! Kaveri on kerännyt sekä oikeita jäniksiä ja pupuja, että Volkswagenin ”Rabbit” autoja (Suomessa tunnetaan paremmin nimellä VW Golf). Paikka on muutenkin täynnä vanhoja muistoesineitä ja rariteettejä, niin kuin myös matkamuistoja tietenkin...
Vanha ”Chain of Rocks” silta oli aikoinaan pääsilta Mississipin yli Route 66’sta kruisailessa, mutta nykyään sillan ylitys on sallittu ainoastaan jalan tai polkupyörällä. Päätimme, että pieni lenkki on joka tapauksessa hyväksi meidän motoristivartaloilemme ja kävimme Missourin puolella kävellen.
Hieman etelämpänä menee nykyään uusi ”Chain of Rocks” silta, jota pääsee ajamaan myös harrikoilla, mutta itse olen yrittänyt aina mennä Eads siltaa pitkin - siitä on parhaat näköalat Saarisen kaarelle!
Eero Saarisen suunnitterlema ”Lännen portti” on maailman suurin yhtenäinen teräskaari - 191 metriä korkea ja saman verran metrejä on myös leveyttä!
Mississippijoen ja St.Louisin jälkeen maasto alkaa hieman kumpuilemaan ja myös maissipellot vaihtuvat melko pian vehreäksi metsiköksi. Missourin osavaltio on myös huomattavasti köyhempi kun Illinois. Sen huomaa paljaalla silmällä. Vastaan tulee paljon ”trailer parkkeja” ja hylättyjä bisneksiä - bensa-asemia, kauppoja ja ”out of business” kylttejä...
Illaksi kaarrettiin inhimilliseen Lebanoniin, joka ei ole Teeveestä tuttu ja siksi hyvinkin autenttinen. Yöpaikkana legendaarinen Munger Moss motelli, joka on palvellut väsyneitä matkailijoita jo 72 vuoden ajan…