Päivä 5 | Route 66 | Tulsa - Amarillo | 600km
Tulsa - Amarillo väli on aina melko pitkä päivä, joten kopterit käy jo kello 07.00 ja aamiainen on jo vatsoissamme siinä vaiheessa!
Heti aamusta olemme Amerikan sydänmailla jossa Itä ja Länsi kohtaavat. Nämä ovat tunnetusti oukkien ja hilbillyjen alueita, eli USA’n takapajula. Rt. 66 kulkee lähinnä kumpuilevassa tasankomaastossa poiketen välillä intiaaniterritorioiden maille.
Alkumatka sujui hienosti vanhaa R66’sta seuraten, mutta hieman ennen Arcadiaa takanani kuului äänekäs tömähdys. Hetken luulin, että takakumi puhkesi, mutta sitten näin myös kipinöitä takana - siristin silmät ja näin, että Harrikan sivulaukku oli tärissyt pois paikoilta ja nyt liukuu kohti ojaa satasen vauhdilla :) Tietysti sen puolen laukku, jossa passi ja tietokone… Laukku löytyi melkein ehjänä pari sataa metriä taakse päin ja kiinnikkeet toimivat, joten laukku huolellisesti kiinni ja nokka taas kohti Teksasia!
Tankkaustauon aikana jäimme ihmettelemään valtavaa FedExin rekkaa. Ystävällinen naiskuski tuli esille kabiinin uumenista ja kutsui meidät sisään katsomaan paikkoja :)
Mikke ihmettelemässä Amerikan suuria rekkoja!
Pentille tuli nuoruus mieleen kun pysähdyttiin katsomaan maailman suurinta latoa Arcadiassa. Ladon edessä oli nimittäin maatalousvehkeitä joita Penttikin käytti nuoruudessa :)
Matkamme ehdottomasti paras Route 66’sen museo löytyy Elk Citystä. Siinä hujahti melkein pari tuntia kun näkemistä riitti. Mutta pakko jatkaa matkaa kun on vielä kilometrejä rutkasti jäljellä!
Hieman ennen 17.00 ylitimme Oklahoman ja Teksasin rajan. Siellä ei paljon neon kylttejä tai muitakaan muodollisuuksia ole. Ihan pieni “Texas State line” kyltti tien varrella ja se siitä. Mutta mielestäni Teksasin erottaa muista osavaltioista myös joku luonnollinen raja. Ei ihmisten tekemä, vaan joku abstrakti tunne - nyt ollaan tosi Lännessä!
Amarilloon saavumme rutkasti ennen auringonlaskua väsyneinä, mutta onnelisina. Erittäin kuuma ja pitkä päivä takana. Kylmät kypäräkaljat Big Texan baarissa kuitenkin korjaavat kaiken väsymyksen pois! ;)
Big Texan on mielestäni vähän niin kuin Teksasin ruumillistuma - letkeä, rento ja äänekäs! Paikka on kuuluisaa 2 kilon pihvin haastesta - syö sen alle tunnin, niin ateria on ilmainen! Kaikista vakuutteluista ja “kot, kot, kot” kana äänistä huolimatta kukaan ei tälläkään kertaa uskaltanut ottaa haastetta vastaan, vaan tyydyimme lasten annoksiin. Puolen kilon pihveihin…