Georgia on erittäin vanha viinimaa, sillä sen perinteet ulottuvat jopa 8 000 vuoden taakse. Viininviljelyksen ja -valmistamisen uskotaan vahvasti olevan lähtöisin juuri Kaukasuksen seudulta.

Georgian erityispiirre ovat kvevri-astiat, joita suurin osa maan tuottajista edelleen käyttää. Viini valmistuu rypäleiden kuorien, siementen sekä joskus jopa rankojen kanssa munanmuotoisessa savi- tai betonisammiossa.

Kypsät rypäleet laitetaan kvevrin sisälle tertunrankoineen kaikkineen ja ruukun kansi tilkitään umpeen mehiläisvahalla. Viini jätetään käymään noin puoleksi vuodeksi tai koko vuodeksi maan alle. Loppukypsytys tapahtuu pullossa. Osa kvevreissä tuotetuista valkoviineistä on väriltään niin tummia, että niitä kutsutaan toisinaan oransseiksi (amber) viineiksi. Ja punaviinitkin paikalliset kutsuvat mustiksiviineiksi.

Kvevri-viinit, jos mitkä, ovat trendikkäitä alkuviinejä. Täyttäähän se kaikki alkuviini-määritelmän kriteerit, jolloin viinin on tarkoitus olla mahdollisimman luonnollinen, muistuttaa rypäleiden alkuperästä ja luonnollisesta mausta ilman moderneja viinivalmistuksen menetelmiä, jotka vaikuttavat viinin maun muodostumiseen.

Matkalla me pysähdyttiin paikalliseen “viinitilaan”- joka ei todellakaan ole monelle tuttu. Tämä tila nimittäin sijaitsee Khvantskaran alueella, josta tuli aikoinaan Stalinin lempiviiniä. Khvantškhara - viiniin käytetyt rypäleet kasvavat vain pienellä alueella yhden joen rantamilla, joten sen saatavuus on erittäin rajoitettu.

Tilan isäntä avasi yhden pienen (noin 120 litra) ruukun meitä varten ja päästiin maistamaan Stalinin herkkua - ainakin tästä asiasta hän oli täysin oikeassa - viini on maultaan aivan loistava, ilman tanniinien kitkeryyttä. Georgiassa on käytännössä nollatoleranssi alkoholin ja ajamisen kanssa, joten maistettiin pienet lasilliset ja täytettiin vesipullot viinillä iltaa varten ehkä 10-15 litraa… Myöhemmin yritettiin etsiä alueen viiniä Tbilisin kaupoista ja yhdestä sellainen löytyikin - 40€ maksoi puolen litran pullo. Paikallisopas myös sanoi, että todennäköisesti väärennös…

Viinitilan jälkeen jatkettiin matkaa maaseutumaisemien halki, välillä sorateillä poiketen. Ehkä suurimman vaaran motoristeille Georgiassa tuovat juuri vapaalla kulkevat kotieläimet - aasit, hevoset, lehmät, siat, hanhet ja koirat. Nämä eivät ole prätkäporukoihin tottuneita ja saattavat yhtä äkkiä pillastua pakoputken paukkeesta.

Yllätyksenä itselleni ainakin oli 300-400 kiloisten emakoiden juoksunopeus, kun yksi sellainen säntäsi tien poikki jostain pihasta juuri Tuukan pyörän edestä. Eihän siinä paljoa kerennyt reagoimaan, kun mukkelis makkelis tien pintaan. Ensiapulaukku käyttöön ja alkusokin jälkeen huomattiin, että aika pienillä vaivoilla kaikki selvisivät - muutama naarmu käsissä, kypärässä ja pari mustelmaa siellä sun täällä. Pyörä oli kunnossa ja niin myös sikakin. Näitä sattuu. Hieman entistäkin varovaisemmin jatkettiin matkaa kohti päättäriä mustanmeren rannikolle…