Päivä 9-10 | Svaneti - Kutaisi - Tbilisi
Päivä 9 | Svaneti - Kutaisi | Noin 230km
Luomistarinoiden mukaan, kun Jumala jakeli maita kaikille kansoille, Georgialaiset tulivat viimeisenä venyneen supran (illanistujaiset) takia ja jäivät ilman maata. Jumala sitten hieman vastahakoisasti antoi heille alueet, joita suunnitteli pitävänsä itselleen…
Svanetin alueella ajelleessa suu loksahtaa auki ja näitä tarinoita on helppo uskoa.
Kaukasus koostuu kahdesta yli 1000km pitkästä vuorijonosta, pohjoisemmasta Suur-Kaukasuksesta ja eteläisemmästä Vähä-Kaukasuksesta. Kuvassa ajellaan Suur-Kaukasuksen maisemissa.
Teknisesti ennen tätä päivää meillä ei ollut mitään ongelmia pyörien kanssa (yksi akku piti vaihtaa), mutta aamulla huomattiin, että paikallisoppaan etupyörässä lommo ja ilmat pihalla - se saatiin korjattua ennen aamupalaa. Iltapäivällä Heikki tärähti vähän kovemmalla vauhdilla kuoppaan ja takapyörän vanne vääntyi + toki ilmat pihalle. Tuota yritettiin takoa ensin kuntoon, mutta sen verran vääntynyt, ettei siinä onnistuttu. Onneksi huoltoautossa varapyörä ja se saatiin Heikille alle melko nopeasti - matka jatkuu!
Illalla huomattiin, että myös Kimmolla etupyörässä vastaava lommo, mutta ilmat pysyvät sisällä. Kaikkien näiden alkulähde on todennäköisesti yksi syvä ja katala kuoppa, joka oli tietysti ajolinjalla heti erään tunnelin suulla. Eli sitä et nähnyt ennen, kun oli jo liian myöhäistä hidastaa. Opimme, että tunneleihin kannattaa ajaa hitaasti ja aurinkolasit hieman raollaan…
Illaksi päädyttiin maan toiseksi suurempaan kaupunkiin - Kutaisiin. Lämpötilat tässä vaiheessa kohosivat noin +38 asteeseen, joten kylmät kypäräkaljat olivat paikallaan.
Koronarajoituksien takia kaikki ravintolat menevät Georgiassa kiinni klo 20:30 viimeistään ja klo 21:00 astuu voimaan ulkonaliikkumiskielto. Se ei meitä matkalla tähän asti häirinnyt yhtään, sillä majoitumme perheomisteisissa paikoissa ja ruokaa meille vääntää emäntä / isäntä kelloa katsomatta. Isossa kaupungissa kuitenkin lähdettiin syömään ajoissa mukavaan ravintolaan ja noin klo 21 oltiinkin jo hotellilla. Siinä mukava terassi, joissa halukkaat jäivät siemailemaan hieman viiniä ennen nukkuman menoa.
Dronikuva Kutaisin kaupungista
Kutaisi - Tbilisi | Noin 330km
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti käydä katsomassa Prometeuksen tippukiviluolia noin 3-4 tunnin retkellä, mutta nämä olivatkin kiinni koronan takia. Niinpä päätettiin sitten ajella pitkän kaavan mukaan ja nauttia viimeisestä ajopäivästä moottoripyöräilyn merkeissä!
Aluksi Baghdatin tietä Zestafoniin joka mukavan kumpuilevaa viinitarha aluetta ja sitten kohti Chiaturan kaivoskaupunkia…
Kuka tiesi, että Georgian alueelta löytyivät maailman ensimmäiset viljellyt viiniköynnökset? Maan ikiaikainen viinikulttuuri on georgialaisten ehdoton ylpeyden aihe ja erottamaton osa maan kansallisidentiteettiä.
Tšiaturan kaivoskaupungin lähellä on erikoinen nähtävyys, Katskhin kirkko, joka tasapainoilee kapean ja pystysuoran luonnonkivitornin päällä 40 metrin korkeudessa. Tämä rakennettiin arvioltaan 900-luvulla ja pitkään siinä asuivat erakkomunkit, kunnes se lopulta autioitui. Kirkko restauroitiin 2000-luvun alussa.
Kuinka monella kielellä pitää kirjoittaa “ei saa kiivetä”, jotta motoristi sen tajuaisi :) Hauksa fakta muuten - maailmassa on noin 193 itsenäistä valtiota, mutta ainoastaan 22 on omat alkuperäiset aakkoset käytössä - Georgiassa on omat koukerot…
Neuvostoaikoihin parhaat päivänsä nähnyt kaivoskaupunki Tšiatura (Chiatura) tuo sopivaa sosialistisrealistista vaihtelua muun Georgian kauneudelle. Kaupunki on rakennettu pitkälti betonilaatikoista kukkuloiden rinteille.
Aikoinaan alueella louhittiin mangaania - joka sellaisenaan on niin haurasta, ettei sillä ole käyttöä, mutta siitä valmistetaan monia tärkeitä metalliseoksia. Esim. 13 prosenttia mangaania sisältävä teräs on äärimmäisen vahvaa, ja sitä käytetään esimerkiksi ratakiskoissa ja vankilankaltereissa - Molempia tarvittiin rutkasti Neuvostoliitossa. On myös arveltu, että spartalaisten voittamattomuus liittyisi heidän miekkojensa muita suurempaan mangaanipitoisuuteen!
Tšiaturan varsinainen vetonaula ovat gondolihissit, joita on rakennettu eri puolille kaupunkia liikkumista helpottamaan. Suurin osa niistä on jo hylätty, mutta 17 toimii edelleen. Ruosteisissa, kaupungin yllä kulkevissa karuissa gondoleissa on dystooppisen tieteiselokuvan tunnelmaa.
Tsiaturan jälkeen laskeuduttiin pieniä teitä pitkin Gorin korkeudelle ja skipattiin ruuhkat noin puolen tunnin motarimatkan ansiosta. Gorin jälkeen kohti jo toisesta ajopäivästä tuttuihin Didgorin mutkiin - nyt vaan ajettiin tie loppuun asti Trialetin kansallispuiston toiselle puolelle aina Orbetiin saakka. Tämä peliliike auttoi meitä skippaamaan suurimman osan Tbilisin perjantairuuhkista, sillä vuokraamo sijaitsee Saburtalon lähiössä pääkaupungin länsipuolella.
Didgorin tiellä motoristi sielu taas lepää ja hymyä kypärässä löytyy korvasta korvaan!
Eli viimeinenkään ajopäivä ei jättänyt ketään kylmäksi!
Viimeinen ajopäivä
Ensimmäisen Georgian pioneerimatkan mainio ryhmä vasemmalta oikealle: Lasse, Jukka, Kari, Risto, Tuukka, Kimmo, Irene, Dani, Vesa, Heikki, Julia ja Hannu!
Matkan saldoksi kaikkineen lisälenkkeineen ja soratietutkimuksineen tuli 2024km
Pyörät palautettu, joten Hello Wine, Goodbuy problems :) Eihän meillä toki mitään probleema koskaan ollutkaan!
Tbilisin rikkikylvyt ja kunnon Hamam-pesu / hieronta on erinominen tapa palautua mp-matkan jälkeen!
Lauantaina kaikki ravintolat kiinni, joten meidän paikallisopas William kutsui grillaamaan lihaa hänen kotiin ja pöytä notkui jälleen kerran paikalliseen tapaan ;)
Paljon olen erilaisia paikkoja elämässäni nähnyt, mutta Georgialla tulee olemaan aina erityinen paikka sydämessäni - maisemat eivät häviää Uudelle-Seelannille, tiet päihittävät monet alppimutkat menneen tulleen, ruokakulttuuri on suorastaan tajunnanräjäyttävän maukas ja viinin ystäville on luvassa paljon iloa ;)
Mutta ehkä ennen kaikkea mieleen jäävät paikalliset ihmiset. Georgialaiset ovat lämminhenkistä ja rempseää kansaa, joiden vieraanvaraisuus jopa hieman hämmästyttää, etenkin jos syventyy heidän sotaisaan historiaan. Motoristit ovat vielä sen verran harvinainen näky, että vastaantulijat roikkuvat puolillaan auton ikkunasta ulkona vilkutakseen meille. Ohikiitävien kylien lapset ja yhtä lailla vanhukset näyttävät hyväksyvästi peukkua.
Maan kulttuuriin kuuluu vieraanvaraisuus ja yhdessä tekeminen, tansseineen ja lukuisine chacha-shotteineen. Georgialaisten perheiden kanssa vietetyissä illoissa on sitä vanhanajan tunnelmaa: ihmiset ovat perhekeskeisiä ja iltaisin oikeasti vietetään aikaa yhdessä, ilman älypuhelimia.
Pienellä maalla on iso sydän - tänne palaan takuulla monesti uudestaan.
Gamarjoba (Georgialainen tervehdys) = be a winner