Päivä 8 | Geiranger - Kristiansund - Trondheim | 434 km
Se iki-kuuluisa Peikonpolku, Trollstigen koettiin tänään! Samoin koettiin uusimman James Bond -elokuvan myötä saanut Atlantin tien kaareva silta sen hienosti kuvattuine kallioluoto- ja merimaisemineen.
Silta kun silta ja näitä riittää upeissa merimaisemissa kun vaan muistaa niistä lukua pitää, todettiin.
Mutta Peikon Polku, sen rakentamisen historia ja upeat maisemat ei jätä ketään kylmäksi, eikä kuivaksi, sillä tänäänkin taisi muutama tippa taivaalta pudota. Geirangerista noustiin hienoa serpentiinitietä kohti Peikonpolkua, mutta pian lauttaylityksen jälkeen oli taas pakko pysähtyä vetämään henkeä sen salpaavan vesiputous-koskikiehkuran, “nimeä en nyt muista” -kohdalla, joka helposti tulee sivuutettua huomaamatta sen jylhyyttä. Kyllä vedellä on voimaa, etenkin jos se on saanut virrata samassa paikassa jo tuhansia vuosia.
Nyt palattiin taas vanhaan diesel-aikaan. Lautta mukavasti kurnutti ja lähti täristen puuskuttamaan kohti vastarantaa, good old times -hengessä.
Trollstigen view pointin paikalliset laina-trollit
Itse Peikon Polku, mutta peikosta ei ole vielä tietoakaan
Olisiko peikko mennyt kuvassa näkyvää possujunaa piiloon, sillä turistikauden alkaessa näin kesäkuun puolivälissä matkailuautoja kulkee pitkin teitä kun muurahaisia konsanaan. Näistä moni kuski on toteuttamassa Norja -unelmaansa oman vuokra-matkailuauton puikoissa, ensimmäistä kertaa elämässään.
Ja joskus käyn näin..
Kaikille ei vaan ole tilaa riittävästi, ja siksi - yllättäen moottoripyörä onkin paras kulkupeli !!! näillä selkosilla. Tosin ei moottoripyöräkään ihan mistä tahansa mahdu menemään.
Itse Peikosta ei näkynyt vilaustakaan, mutta peikko-muori oli selvittänyt ruuhkat hymysuin ja tukka hulmuten.
Ja sitten se Atlantin tie.. Upea silta upeissa maisemissa, mutta todellisen mutkatie- ja mutkittelukeinutuksen tarjosi Trondheimiiin vievä tie, noin sata kilometriä “aakeeta ja laaketta”, loistavasti taittuvaa hyvävauhtista mutkaa ennen Trondheimin sisäänveto -moottoritielle saapumista joka lopulta toi meidät aivan kaupungin sydämeen.
Pyörät laittettiin pysäköinintivalvonnan ystävällisellä opastuksella tila-tehokaasti maksuttomaan prätkäparkkiin hotellin kulmalle, kipaistiin suihkuun, syömään ja iltakävelylle vanhasta uudeksi rakennettuun telakka-alue -keskustaan. Ensin luultiin, että parkki-pirkot tulivat rahastamaan jättisaalistaan hotellin purkauskaistalla, mutta päin vastoin he tulivat neuvomaan miten pysäköinnin voi hoitaa maksuttomasti. Tästä taas pisteet norjalaisille
Joopa joo, terkkuja sinne kotiin, kyllä täällä pärjätään ihan kivaakin on ollut, mutta nyt mennään kiinalaiseen illalliselle.
Illan tullen..
Pieni lisälenkki iltakävelyyn toi tuulahduksen menneestä ja kertoo samalla, että entisiä aikoja osataan arvostaa ja vanhat rakennukset pidetään kunnossa.