Herätys ja rikkikaasuja haistelemaan!

Sen raikkaammin ei ajopäivää voisi aloittaa. Kuplivaa vettä on siis muuallakin kuin laseissa... Whakarewarewa Villagen rikkipitoiset kuumat lähteet ja maaperästä nousevat höyryt eivät jätä epäilykselle sijaa, että tämä ei ole myöskään uimapaikka...

Sitten menoksi jälleen ja nokka kohti Wellingtonia, mutta ensin katsastetaan Huka Fallssit jonka turkoosin värinen koski kuohusi valtoimenaan, mutta ei sopinut uimapaikaksi sekään. Matka jatkuu yli vuorien ja erämaataivalta noin 150 km, mutkista ei enää kehtaa edes puhua, sillä ne todellakin kuuluvat asiaan!

Go Wellington. "Jos haluat vettä niskaan, aja Wellingtoniin" -sanoo vanha tai juuri keksitty uusi seelantilainen sananlasku. Ja kylpyyn päästiinkin ja saatiin vielä ottaa omat moottoripyörätkin mukaan. Mutta myrskyn jälkeen, on poutasää.... tiesi Kari Tapiokin.

Pikkuhiljaa alkaakin jo matkan pisimmän suoratieosuuden päätteksi kohota, yllätys yllätys, vuoristoa ja siiheen liittyy kaikkien tähän mennessä kokemiemme mutkateiden äiti tosi isolla ÄÄ:llä, siis melkoinen karuselli Ja sitten ajoimme pää pyörällä Wellingtoniin toipumaan tästä elämyksestä. Onneksi huomenna on vapaapäivä!