Aamiainen 40 km ajon jälkeen Te Anausta Harrikka-miehen kippolassa,  "There is no other bike like Harley" -jutut istuu hyvin isäntämme suuhun. Täysin vatsoin oli mukava suunnata kohti Uuden Seelannin Hankoniemeä, eli yksinkertaisesti ottaen maailman kolmanneksi eteläisimpään pisteeseen jonne voi ajaa prätkällä. Tosin pääseehän sinne autollakin jos ei ymmärrä missä kupletin juoni piilee...

Päivä saadaan hienosti käyntiin taitavalla hukkaa kaverisi leikillä, sillä Jukka-Kikka ja Sami onnistuivat hukkaamaan Kirsin ja Jukan alle 5 minuutissa. Tällä suorituksella kuittaa reissun ennätyksen?

Päivä siis alkoi matkanjohtajien osalta lammaskoiran tehtävissä ja kadonneet lampaat bongattiinkin pian ja bongaamattomat neuvokkaasti hakeutuivat Bluffiin, joten kaikki kunnossa. Juhlan kunniaksi tavattiin ensin mäellä, varmastikin maapallon kolmanneksi eteläisin mäki jonne pääsee  - arvaat kyllä millä...

Ja eipä sitten muuta kun hörpättiin lähtökaffet juhlan kunniaksi ja go north.
Kirsi ja Jari ottivat lisää omaa aikaa ja sovittiin, että nähdään illalla Cromwellin hotellilla. 

Me muut köröttelimme perässä mm. kummastellen tuiki harvinaista näkyä, eli lähes viivasuoraa tietä. Osaa se paikallinenkin insinööri piirtää suoraakin tietä kun vaan tasaista maata löytyy.

Matka jatkui maisemien muuttuessa kumpuileviksi, vehreiksi, mutkikkaiksi - jotenkin tuntuu että tästä aiheesta on ollut aiemminkin puhetta? Sateeseen varautuminen pukemalla sadevarusteet päälle kuuron läheestyessä varmisti sen, että tiet pysyivät kuivina koko päivän.

Mainittavaa on jälleen hieman uudenlaiset maisemat tien kiemurrellessa kohti Cromwalliä. Vapaata ajoa ja Cromwellin padolla nippu kokoon ja heti mutkan takaa hotellille.  

Pakkausten purku, huoneet, suihkuun, illallisravintolan hakeminen, kypäräbisset ja tällä kertaa Mexicolaiseen syömään - toimii jo tuttuun tapaan tehtyjen toistojen tuomalla rutiinilla.