Päivät 11-13 I Vietnam I Hue - Vinh - Hanoi
Päivä 11 | Hue - Vinh | 370km
En tiedä onko yhteensattuma, mutta heti kun ylitettiin Hai Van pass toissapäivänä ja saavuttiin kommunistisen Pohjois-Vietnamin puolelle, aurinko meni pilviin ja sininen taivas yläpuolellamme muuttui teräsharmaaksi :) Varmaan yhteensattuma vain, sillä vahvasti epäilen että luonto välittäisi pätkäkään ihmisten tekemisistä.
Huesta lähdettiin liikkeelle vähän klo 07 jälkeen, sillä edessä matkamme pisin ajopäivä - noin 370 kilometriä. Välillä ajettiin päätietä muun liikenteen seassa ja välillä käännyttiin pienimmille kylänraiteille riisipeltojen sekaan. Ajettiin muutamaan hylätyn rantalomakohteen ohi - varmaankin innokkaat sijoittajat odottivat turistimassojen tulvia, mutta niitä ei sitten koskaan tullutkaan. Tyhjiä hotelleja ja autioita rantoja…
Juotiin jossain välissä kahvia paikallisessa Starbucksissa “Highland Cofeessa” - kahvikupin hinta 45000 dongia, eli 3 renkaanvaihtoa tai 3 olutta olisi saanut samalla. Hyvää kahvia kylläkin…
Ensimmäistä kertaa tällä matkalla piti lisätä hieman vaatetusta ja viritellä sadevehkeet päälle. Sateeksi keliä ei voinut kutsua, mutta ilmankosteus aika korkealla…
Riisipeltoja silmänkantamattomiin…
Käytiin tutustumassa Vinh Mocin tunneli järjestelmään, joka oli tärkeässä asemassa Vietnamin sodan aikana. Jos Chu Chin tunneleita käyttivät enemmän Vietkongin sissit sotatarkoituksiin, niin Vinh Mocin rakennelmat suojelivat enemmänkin siviilejä amerikkalaisten pommitukselta. Jenkkien joukkueet väittivät, että eivät tienneet näiden olevan siviilejä ja pommittivat kaiken varmuuden vuoksi… Tunnelit olivat syvällä maan alla 10.20 metriä, joten ne suojelivat hienosti pommi-iskuilta. Pommeja tuli taivaalta 9000 tonnin verran. Viidakkoon ei kuulemma vieläkään kannattaa eksyä, sillä osa pommeista ei koskaan räjähtänyt ja ovat edelleenkin aktiivisia.
Tankataan mopot bensiinillä…
…Ja miehet nuudelikeitolla :)
Hienosti selvittiin pitkästä ajopäivästä ja saavuttiin päättäriin reilusti ennen auringonlaskua. Tänään yövyimme Vinhin kaupungissa, joka tunnetaan “Stalinin” arkkitehtuurista. Kadut ovat ylenpalttisen leveät ja muistomerkit mahtiponttisia. Suurin osa kaupungista tosiaankin pommitettiin maan tasalle sodan aikana ja mitään “vanhaa keskustaa” ei kaupungista enää löydy.
Päivät 12-13 | Vinh - Hanoi | 300km
Vinhin aamu sarasti usvaisena. En tiedä oliko kyseessä jatkuva smogi vai muuten vaan huonompi keli. Joka tapauksessa koneet tottuneesti käyntiin ja kohti pohjoista. Yöpaikkamme sijaitsee Vietnamin kapeassa kohdassa, joten eksymisen vaara on pieni - idässä vastaan tulee nopeasti meri ja lännessä Laosin raja. yksi päätie luikertelee aina Hanoihin asti. Sitä pitkin painettiin reippaasti Ninh Binhiin, josta pienempiä kylänraiteitta lähemmäksi pääkaupunkia.
Usvainen aamu Vinhissa
Pienempiä kyläteitä Ninh Binhin alueella…
Pääkaupungin seudulla ruuhkista ei pääsee oikein mihinkään ja noin 20 kilometriä ennen Hanoita eteneminen muuttui aika verkkaiseksi. Selvisimme kuitenkin 20 kilometrin matkasta noin tunnissa, mikä hieno saavutus :) Pyörät palautettiin vuokraamoon ja yläfemmoja heitettiin urakalla. Tavarat kasaan ja taksin kyydillä keskustan hotelliin. Koko ryhmä jäi ainakin yhdeksi ekstrapäiväksi tutustumaan Hanoin ihmeisiin, joten yövyttiin kaupungin sydämessä - helpompi tutustua nähtävyyksiin.
Tämä ei ollut meidän viimeisen yön majoitus, vaan pahamainen “Hanoi Hilton”, eli vankila, jossa pidettiin poliittisia vankeja ja myös Jenkkisotilaita sodan aikana…
Kaikenlaisia kaupustelijoita…
…Kadut täynnä…
Takana noin 2200 kilometriä Ho Chi Minh Citystä Hanoihin ja kaikenlaisia seikkaluja. Iso kiitos kuuluu tämän vuoden ryhmälle, jolta ei hymy hyytynyt tiukoissakaan tilanteissa! :)
Kaiken kaikkiaan Vietnam on erittäin hieno mp-matka kohde, jos tykkää pöhinästä ja elämästä. On valmis irtaantumaan tutulta mukavuusalueelta ja tahtoo seikkailla ihan urakalla :)
Tältä erää julistan matkan päättyneeksi ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan!
Dani 30.03.2019