Päivä 7-8 I Vietnam I Nha Trang - Quy Nhon - Hoi An
Nha Trangin turistien täyttämä rantalomakohde jää heti aamusta taustapeileihin. Ihan kiva paikka, jos sattuu olemaan auringonpalvoja tyyppiä, tykkää rannoista, merestä ja turistihinnoista. Lyhyesti sanottuna, oli erittäin hienoa päästä takaisin baanalle tutkimaan Vietnamin rannikkoa...
Vietnamin liput lepattivat iloisesti kesätuulessa...
Peltoja ja merisuolan keräysaltaita halkovat mutkatiet olivat paikoitellen yksikaistaisia, kun paikalliset viljelijät kuivattivat satoaan auringonpaahteessa tienposkessa.
Lounastauko joenrantaravintolassa jossain ennen Quy Nhonia.
Yhteistä kieltä, elekieltä lukuunottamatta, ei tällä kertaa löytynyt ja päädyimme tilaamaan samaa ruokaa kuin naapuripöydässä nautittiin. Ratkaisu oli sinänsä hyvä, mutta aikamme sählättyämme paikan yksi emännistä tuli näyttämään kädestä pitäen kuinka hot pot annos tuli oikeaoppisesti valmistaa ja annostella.
Jari poseeraa 400 metriä pitkällä bambusillalla, joka kantoi nimeä Mr Tiger.
Paikallisen motoristin ylitettyä silta, saimme luottamusta sillan kestävyydestä.
Natiseva ja hytkyvä bambukyhäelmä kesti kuin kestikin raavaimpienkin motoristien atleettivartaloiden ja Hondien painon.
Silta oli ehdottomasti yksi erikoisimmista koskaan PeterPanBiken reissuilla ajetuista.
Ajoradan ajanpatinoimat ja osittain rikkoutuneet lankut ja laudat pitivät motoristien kielet keskellä suuta koko sillan ylityksen, mutta pelkokerrointa ehkä eniten nosti laudoista töröttävät naulat, joita sai väistellä herkeämättä.
Perillä Quy Nhonissa tuntui kuin olisi saapunut paikkaan, jossa ei ole turisteista tietoakaan. Rannat olivat tyhjänä kuitenkin vain auringonlaskuun, jolloin aurinkoa (tai ruskettumista) pelkäävät paikalliset aasialaiset turistit ja paikalliset asukkaat uskaltautuivat astua hiekalle.
Illallisravintolan seinältä bongattu elämänviisaus. ”Maailma on kuin kirja ja ne jotka eivät matkusta näkevät vain kannen!”
Ho Chi Mihn oli läsnä myös Quy Nhonissa.
Quy Nhonista lähdettyä aurinkoinen hellekeli ja mutkien täyttämät tiet eivät suinkaan loppuneet.
Kuvassa voi ihailla Vietnamilaista tyyliä pakata moottoripyörä ja vetää sähkölinjoja.
Matkan varrelle osui myös valtava Buddha-patsas, jonka luo pääsi kätevästi portaita pitkin kiipeämällä. Kiipeäminen jäi vähemmälle, sillä dronilla voi ottaa kuvia alhaaltakin ;)
”To infinity and beyond!” - näyttää Vesku!
Maaseudulla polkupyörä on vielä yleisin kulkuneuvo.
Loppupäivä sai harmillisen käänteen, kun yksi pyörä suistui mutkassa tieltä ja betonisen tulvakourun pohjalle. Vauhti oli pieni, mutta tällä kertaa onni ei ollut mukana - käsi jäi ikävästi pyörän ja vallin väliin.
Ryhmän toiminta oli kuin synkronoitu tanssi - ensiapua, haavojen puhdistusta, autokyyti lähimmästä kylästä jne. Kaveri saatiin nopeasti lähimpään sairaalaan ja siitä jatkohoitoon. Harmillinen juttu, mutta tekevälle sattuu. Karavaanin matka jatku huomenna syvemmälle pohjoiseen.