Aamunkoitto aurinkoisessa vuoristossa oli hieno näky. Autereesta ei ollut tietoakaan ja kaukaiset vuoren huiput näyttivät olevan aivan lähellä. Lämpötila oli ainoastaan + 8 astetta joten ensimmäisen kerran piti laittaa lämmintä ylle.
N. 300 km matka kohti Kochia arabian meren rannalla alkoi. Maisemat jatkuivat upeina. Teeviljelmät reunustivat tietä molemmin puolin ja auringon noustessa kevensimme pian vaatteitamme. Tie oli kapeaa mutta pääosin kohtalaisen hyvää. Muuta liikennettä oli vähän.
Maisemat jatkuivat upeina. Teeviljelmät reunustivat tietä molemmin puolin ja auringon noustessa kevensimme pian vaatteitamme. Tie oli kapeaa mutta pääosin kohtalaisen hyvää. Muuta liikennettä oli vähän.
Tässä sitä on: Teetä.
Ei mikään kampaamomainos vaan muistutus kuolevaisuudesta. (Hair Pin Bend = Neulansilmämutka)
Sitten alkoi laskeutuminen. Tie huononi selvästi. Lisäksi alkoi tulla noita neulansilmämutkia joista jopa liikennemerkeillä varoitettiin. Nyt piti olla tarkkana. Olimme tulossa vasemmalle kääntyvään neulansilmään joten olin sisäkurvissa.
Yht'äkkiä edessäni oli ylöspäin kiipeävä täysimittainen bussi joka oikaisi luonnollisesti täyttäen koko mutkan. Nyt oli paha tilanne. Painoin jarruja täysin voimin.
Taas täytyy kehua Endfieldiä. Pyörä pysähtyi n. metrin etäisyydelle bussista. Näin kun bussikuskinkin silmämunat pyörivät vauhkoina. Näkymä helppo hahmottaa koska kuski oli sen verran musta.
Onneksi bussin takaa ei tullut ketään. Pääsimme turvallisesti neulansilmästä ja jos olisin ollut nitromiehiä, olisi sellainen ollut nyt kieleni alla.
Matka jatkui vaikka vapisutti. Neulansilmiä riitti. Sitten huomasimme ihmeellisennäköisen kasan aivan tien vieressä. Sehän oli elefantin köntsää, tuore kusi vielä haihtumatta ympärillä. Lähistöllämme oli norsuja. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Nähtävästi eläimet olivat pelästyneet pyörien ääntä.
Hyvä niin. ” Loud pipes save lives”. Saavuimme viimeinkin vuoriston länsipuolelle. Danin laskelmien mukaan tällä laskeutumisreitillä oli n. 100 neulansilmämutkaa. Huh Huh.
Kaksi europpalaista tai ainakin valkoista motoristia vauhdissa. Muita vastaavia ei näkynyt.
Hyvän ja vasta päällystetyn tien varrella oli elefantin ja tiikerin kuvilla koristeltuja mainoskylttejä. Olimme saapuneet Amaramblan villieläinpuistoon. Nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus nähdä noita eläimiä luonnossa.
Lippuja odottelemassa ja ihan selvinpäin, vaikkei siltä aivan näytä.
Pian olimme paikassa josta järjestettiin bussiajeluita puistoon ja pienen neuvottelun jälkeen Dani haki bussiliput ja sitten istuttiinkin täysinäisessä bussissa joka hoippui viidakkoon helvetin huonoa tietä pitkin. Näimme matkalla jokusen antiloopin ja mustanaamaisia apinoita, mutta viidakon kuninkaista ei näkynyt vilahdustakaan.
Tämä on vanhaa elefantin ”köntsää” Valitettavasti sen koko ei ilmene kuvassa. Voin kitenkin vakuuttaa että isoa on.
Näimme sentään elefantinkin, onneksi puron toisella puolella.
Olimme aivan Tamil Nadun ja Keralan rajalla. Koppalakkimiehet olivat kiinnostuneita mutta Johannes hoiti homman ” ja matka Keralaan saattoi alkaa. Mainittakoon että huoltoautomme joutui maksamaan rajanylityksestä.
Huoltoautomme punnertaa hiekkatienpätkällä. Pyöräni perä on Tamil Nadussa ja keula Keralassa.
Nyt alkoi taas olla palmuja ympärillämme. Lisäksi pieniä kaupunkeja ja kyliä ruuhkaisinen keskustoineen alkoi olla jo liiankin kanssa.
Aloimme olla Arabian meren tuntumassa ja nyt villileläinpuiston reissu kostautui. Ilta oli tuloillaan ja kun saavuimme Kochiin, aurinko oli laskenut ja oli säkkipimeä. Ainoastaan pyöräkorjaamoiden ja muiden pikkuyritysten valot valuivat heikosti tielle. Katuvaloista ei ollut tietoakaan ja Endfieldin valotehoja on turha mainita. Liikenne lisääntyi ja melkein ”käsikopelolla” ajettiin eteenpäin. Intialaisilla on myös raivostuttava tapa käyttää jatkuvasti pitkiä valoja jotka toivat oman jännitysmomenttinsa ajoon.
Pääsimme ihme kyllä hengissä lauttarantaan sillä varsinainen Kotchi eli vanhalta nimeltään Fort Cochin sijaitsee saarella. Paikalla oli valtava ruuhka. Onneksi lauttamatka ei ole pitkä ja pian olimme hotellissamme joka osoittautui varsin vaatimattomaksi paikaksi.
Pyörät jäivät kadulle odottamaan uutta päivää.
Hotellissamme ei ollut palveluita joten päivällispaikaksi valikoitui rantakuppila jossa ei tietenkään saanut kaljaa. Paikka oli eksoottinen ja ruoka hyvää vaikka ennakoimme että ensi yönä viimeistään loppuu vessapaperit kesken. Näin ei onneksi kuitenkaan tapahtunut.
Matka Ootysta Kochiin kesti n. 12 tuntia ollen fyysisesti raskain ajopäivä mp.urallani. Kokemus kuitenkin oli upea.
Kochissa oli vapaapäivä jonka vietimme leväten ja kierrellen keskustaa jossa oli yllättävän paljon turisteja. Kaupunki on ollut joskus portugalilaisten hallinnassa ja paikoitellen rakennuksista tulikin Etelä- Eurooppa mieleen.
Kotchissa näimme lukuisissa TV-matkaohjelmissa esiintyviä ”kiinalaisia verkkoja”. Nämä ovat vinttikaivosysteemillä toimivia laakeita verkkoja jotka aisan nokassa lasketaan veteen ja vastapainon ansiosta nostetaan kevyesti ylös ja toivotaan että kalaonni olisi suotuisa. Verkoilla kalastettiin nytkin, mutta vesi ja ranta olivat niin täynnä kaikenlaista paskaa ja roskaa ettei kalaruokaa tehnyt mieli.
Päviä kului rattoisasti mutta olutta ei vaan meinannut löytyä mistään. Tartuin sitten vanhan merimiehen vainulla asiaan ja eipä aikaakaan kun istuimme rähjäisessä baarintapaisessa Kingfisherit edessämme humalaisten paikkakuntalaisten torkkuessa ympärillämme.
Lisäksi kartoitin päivällispaikan joksi valikoitui juutalainen ravintola olutoikeuksineen. Gurumme Johannes tiesi kertoa että intialaiset eivät perinteisesti ole juurikaan ryyppymiehiä vaikka hindu-uskonto ei alkoholia varsinaisesti kiellä. Se ettei kaljakuppiloita löydy paljoakaan johtuu kuulemma että alkoholilisenssi on kallis ja myös alkoholi on kallista intialaisen mittapuun mukaan.
Oma kokemukseni intialaisten alkoholinkäytöstä on vähän toisenlainen. Palvellessani M/S Finnpolariksessa joka aikarahdattiin Intian valtiolle 80-luvulla meillä oli mukana 75 intialaista, pääosin sotilaita ja ainakin upseerit nauttivat varsin estottomasti niin omiaan kun minunkin myymiä alkoholijuomia. Meni vähän asian ohi mutta menköön.
Intianjuutalainen ravintola tarjosi hyvän päivällisen ja hoipuimme hotelliin jossa Marjatta kävi hieronnassa. Homma sujui kuulemma muuten hyvin, mutta hierontaan kuuluva yrttikylpy osoittaui kuupalla heitellyksi vedeksi.