Harri Hjulgren | +358 40 581 4113 | harri@peterpanbike.fi
Armon vuonna 1966 ensimmäinen parkaisu Iisalmen aluesairaalassa ja siitä se alkoi seikkailu tällä pallolla. Tämän jo aikoja sitten elämäntavakseni muuttuneen harrastuksen aloitin isovanhempieni luona vietettyjen (Pyhäjärvi Ol.) useiden kesälomien ja kahden mopon luomien ”pohjien” turvin 17-vuotiaana kesäkuun 1. vuonna 1983. Pyöränä oli kirkkaan punainen Suzuki TS 125. Ensin harjoitusluvalla ja myöhemmin KT-kortti taskussani. 1984 olikin sitten jo kuorma-autokortti suoritettuna ja pyöräkin oli vaihtunut ”Vesipyssyksi” ts. Yamaha RD 125 LC-malliksi. 1985 siirryinkin jo suurempiin pyöriin, joista ensimmäisenä vuorossa oli Yamaha RD 350 LC ja vielä samana syksynä ostettu ensimmäinen uusi moottoripyöräni, Honda VF 1000 F. em. kalustolla tuli kotimaatamme kierrettyä enempi vähempi ahkerasti ja mieleen jäi ainakin reissu Raisiosta Pyhäjärvelle pikkuveljeni (molemmat n. 90 kg äijiä…) kanssa kakspäällä 2-tahti Yamahalla. Jeps, ei ollut silloin vielä Tampereen - ja Jyväskylän ohitusteitä ja nuo henkilökohtaiset ajovermeetkin olivat hieman vaatimattomimpia nykypäivän mittapuulla ajateltuna.
Haapamäen veturipuisto, FIN
Kalmykian Tasavalta, RUS
Ensimmäinen ulkomaan matka moottoripyörällä tuli tehtyä juhannuksen jälkeen kesällä 1985 menopaluuna reitillä Ruotsi-Tanska-Saksa. 80-luvun loppupuolella tuli vierailtua ns. Rautaesiripun takaisissa Itä-Euroopan maissa vähän joka puolella mihin vain pääsin. Tuli nähtyä mm. DDR ja ostettua bensaa Puolassa kupongeilla sekä koettua Romanian ja Bulgarian kurjuudet. Via Baltican avaamisesta ei kukaan ollut vielä nähnyt untakaan. Joskus (aika usein…) tarvittiin viisumia ja toisinaan käännytettiin jo rajalta. No, hienoja seikkailuita ja mahtavia kokemuksia. 80- ja 90-luvut olivat meikäläisellä (kin) telttailun kulta-aikaa ja hotelli yöpymiset olivat melko harvinaisia. Nykyään suhde on vahvasti toisin päin. Liekö ikä ja mukavuuden halu tehnyt tehtävänsä? Toki 80- ja 90-luku olivat kulta-aikaa myös ns. kokoontumisajojen (rallit) suhteen ja melkeinpä joka viikonloppu kesäaikana tuli jossain päin telttailtua.
Hiljainen kansa, Suomussalmi, FIN
Kostamus, RUS
90-luvun alkupuolella sain jonkin sortin ”kuningasidean” vierailla omalla pyörällä kaikissa Euroopan valtioissa ja niinhän sitä ajettiin jälleen vähän joka puolelle. Jugoslavia hajosi ja valtioita tuli jälleen reilusti lisää kierrettäväksi. Toki tässä vaiheessa oli jo tullut vierailtua vähintäänkin jo toistamiseen tietyissä valtioissa, pääsääntöisesti aina uutta reittiä ja uusia nähtävyyksiä etsien.
Tunsin jo nuorena, etteivät miljoona kaupungit ole se minun juttu, joten vaikka lukuisat pää-ja ”pakolliset” miljoonakaupungitkin tulikin koluttua niin veri veti enemmän mutkaisille alppi- ja maalaisteille idyllisempiin maisemiin. Saksat yhdistyivät, Neuvostoliitto hajosi ja Via Balticakin avattiin. Vuonna 2011 Islannin reissu on ehdottomasti yksi suosikeistani, ja sen reissun jälkeen olivatkin kaikki Euroopan valtiot tulleet vierailuiksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ns. Stanimaat (pl. Turkmenistan) sekä Kaukasuksen valtiot tulivat noin 10-v perioodilla koetuiksi. Legendaarinen Pamir higway ajettiin vuonna 2010. Venäjällekin on jokunen reissu tullut tehtyä näiden vajaiden kolmenkymmenen federaatiovuoden aikana. Murmanskista Baikalille ja paljon siltä väliltäkin. Matkustaminen on sielläkin merkittävästi helpottunut ja arkipäiväistynyt.
Cafe Lättis, Pilapla
Ex-Staliningrad, RUS
2000- ja 2010 luvuilla tulivat tutuiksi Pohjois-Afrikka, Mongolia ja useat Kanarian- sekä Kreikan saaret. Kesälomien ja vapaiden vieton suhteen ei tullut ongelmia, eikä ajokausilla käytännössä tullut edes mieleen muuta kuin moottoripyörällä tehtävät matkat. Tehokkaasti tuli hyödynnettyä lähes kaikki vapaa-aika tämän hienon harrastuksen parissa.
Jäätyäni eläkkeelle vuonna 2018 asuin espanjassa seitsemän kuukautta ja siinä espanjankieliopintojen ohessa tuli kierreltyä pääpiirteittäin koko Andalucia ja tehtyä muutamia lyhyitä reissuja Marokkoon ja Portugaliin sekä vajaan viikon turnee hieman eksoottisempaan Algeriaan.
Varsinaiset kaukomatkat kaukaisemmille mantereille ovat jääneet tekemättä, sillä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki matkani ovat tehty omalla pyörälläni Suomesta Suomeen periaatteella. Vuokrapyöriä on kyllä ollut joskus käytössäni muutamilla lyhyillä reissuilla Euroopassa ja kerran nuorena miehenä Thaimaassa vieraillessani.
Viipuri, Venäjä
Talvikaudella 2010-2011 aloin ajamaan ympäri vuotisesti ja niin Suomen- kuin Vironkin talvirallit tulivat tutuiksi. Jouluaattona 2016 kävin mopollani Nordkapissa. Honningsvågissa on tullut käytyä kolmella talvireissulla. Talvikalustona minulla oli BMW R 1200 GS Adventure sekä vuosina 2015-2018 ns. talvi-/varapyöränäni toimi BMW F 650 GS Dakar.
Vuosina 2000-2020 tuli vielä kaiken matkailun ohessa/yhdistettynä ajan puutteen vuoksi nopeaan siirtymiseen varsinaiselle kohde alueelle ajettua ”muutamia” erilaisia ns. Rautaperseajojakin (Iron Butt Association of Finland) sellaiset reilut 227 000 km ja vuonna 2020 saavutin timanttitason. Tällä sektorilla lienee lähes kaikki mahdollinen tuli nähtyä ja koettua, toki vuosiajo (SS1000AR) vaihtuvine teemoineen lienee tulevaisuudessakin kalenterissani.
Tällä hetkellä ajokalustonani ovat edelleenkin vanha ja lähes puolimiljoonaa kilometriä ajettu vm. 2007 BMW R 1200 GS Adventure, josta nyt tuli se talvi-/varapyörä kun ensi kaudelle tuli hankittua uusi ykköspyörä vm. 2017 BMW R 1200 GS Rallye.
Reissuja on tullut tehtyä hyvinkin vaihtelevilla kokoonpanoilla, alkaen lonely rider-matkoista parisuhdereissuihin, muutamien hengen kaveri-/kerho porukoihin päätyen toisinaan kymmenien pyörien ryhmiinkin. Matkanjohtajana on tullut toimittua useilla kerho- ja kaveriporukoiden matkoilla, niin kotimaassa kuin Euroopassakin. Matkojen suunnittelu on ollut aina lähellä sydäntäni ja ”vanhaan hyvään aikaan” ennen internettiä ja matkapuhelimia paperikarttoja ja opaskirjoja tuli todellakin selattua ja luettua.
Jossain haastattelussa tulin sanoneeksi, että lopetan moottoripyörällä ajamisen ja -matkailun kun se ei enää tunnu mukavalta/kiinnostavalta tai se alkaa tuntumaan suorittamiselta. No, maailmassa riittää nähtävää ja tätä kertomusta kirjoittaessani takana on 38 ajokautta ja reilut miljoona ajokilometriä, mutta edelleen tuntuu ajohaluja riittävän…
Harri
