severi

Faijan ja mutsin välissä, Jawan kyydissä, 50 ja 60 -lukujen taitteessa, syttyi rakkaus kaksipyöräisiin. Matka on kulkenut 70-luvun Zyndap 50 cc:stä japsien ja Gessun kautta nykyiseen Honda Crosstourer tonnikakssatasen sarviin.

Pienemmilläkin pyörillä pääsee nauttimaan tuulen tuomista tuoksuista, kaksipyöräisen päällä.

Yksi talvi 90-luvun alussa, sujui rattoisasti “Negritan” eli Suzuki GS550L ja tuoreen vaimon kera – matkaa Amerikoissa kertyi yli 36.000 km.

Iän myötä sitä panostaa mukavuuteen. Crosstourer on todella miellyttävä pitkillä kymmenien tuhansien kilometrien asfalttiteillä eikä se häpeä lainkaan ison Gessun rinnalla Gobin autiomaan hiekalla tai Mongolian kuraurilla ja vesiesteissä.

Matkalla on helpoin toteuttaa perusfilosofiaani “Life is Now!”, jonka myös PPB on omaksunut. Etenkin mopon sarvissa - eipä tule muuta mieleen, kuin tämä, tässä ja nyt!

Varsinkin kun maisemat ja keli ovat kohdallaan!

Aasia on aina vetänyt puoleensa, vaikka varsinkin vietnamissa isommissa kaupungeissa tuntuu välillä olevan pari mopoa liikaa. Kun tarkkaan katsoo, näet, että kuva olla on myös matkanjohtajan “selfie”.

Aasian maissa olen käynyt lähes kaikissa, muutamaa poikkeusta (Itä-Timor, Etelä-Korea, ...) lukuun ottamatta. Ja useimmissa kaksipyöräisellä. Aasian maiden rikkaasta kulttuuritaustasta voi ammentaa loputtomasti, ruokakulttuuria unohtamatta. Aasian mantereelle palaan enemmän kuin mielelläni.

PPB:n matkaohjelmassa onkin Vietnam, Bhutan sekä Intia/Nepal vetämäkseni merkittynä. Lähtekää mukaan matkalle, “sitku-ihmiset” älköön vaivautuko 😉