TIESITKÖ ETTÄ?

Ensimmäisenä Patagoniaa tutki kuuluisa portugalilainen löytöretkeilijä Ferdinand Magellan 1520-luvulla. Legendan mukaan tutkimusryhmä törmäsi löytöretkellä suuriin jalanjälkiin lumessa ja uskoi, että alueen asukkaat ovat jättiläisiä. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että alkuperäisasukkaat käyttivät lumikenkiä karun talven aikana.

Eli Patagonia tarkoittaisi "isojalkaisten maata", sillä Pata on portugaliksi jalka.

Itse Magellan kuoli Filippiineillä kahakassa, mutta yksi laiva palasi Espanjaan 1522 Intian valtameren poikki, ja näin retkikunta oli kiertänyt Maapallon ensimmäisinä ihmisinä.

10 VINKKIÄ MATKALLE

1. Suunnittele etukäteen

Patagonia on järjettömän laaja, joten sinun on vain hyväksyttävä se, että et näe yhdellä matkalla ihan kaikkea. Älä ahnehdi, vaan suunnittele ajoreittisi, niin että jää aikaa myös nauttia maisemista.

2. Varaa majoitukset ennalta

Maailmalla usein löytyy majapaikkoja varaamattakin, mutta tämä sääntö ei aina päde Patagoniassa. Kausi on lyhyt, tarjontaa on vähän ja kysyntä on huikeaa. Suurin osa hotelleista on täynnä jo kuukausia ennen matkaa.

3. Tarkista lauttayhteydet

Etenkin Chilen Ruta 7 seuratessa välillä ainoa tapa päästä eteenpäin on lauttayhteys. Liikennettä on vähän ja jopa huippukautena yhteyksiä voi olla vain kerran päivässä. Varaaminen netissä on käytännössä mahdotonta ja suoraan satamaan soittaminen on ainoa vaihtoehto. Pitää osata espanjaa.

4. Opi espanjaa

Sekin on totta, että jos puhuu suomea tarpeeksi kovaa, niin tule lopulta ymmärretyksi, mutta elämäsi Patagoniassa helpottuu huomattavasti, jos osaat edes perusfraaseja paikallisella kielellä.

5. Paperit kuntoon

Joudut välillä ylittämään rajoja, joko Argentiinaan tai Chilen puolelle. Varmista, että passi on voimassa ainakin 6 kuukautta matkan jälkeen ja sinulla on tarpeeksi tyhjiä sivuja leimoja varten. Pyörän paperit toki pitää olla kunnossa ja virallisesti molemmissa maissa vaaditaan kansainvälistä ajokorttia. Jälkimmäistä meiltä ei kyllä koskaan kysytty.

6. Milloin mennä?

Eteläisellä pallonpuoliskolla kaikki on toisinpäin - kun meillä on talvi, siellä on kesä! Motoristin näkökulmasta paras kausi matkustaa Patagoniaan on marras-maaliskuun välinen aika. Ihan ideaali väli on marraskuun loppupuoli - kelit ovat jo kohdallaan, mutta suuret turistimassat saapuvat vasta muutaman viikon päästä.

7. Neljä vuodenaikaa päivässä

Paikallinen sanonta kuuluu - "Jos et pidä kelistä, niin odota 10 minuuttia"! Patagoniassa sää on todellakin vaihteleva ja ennaltaarvaamaton. Lähdet liikkeelle auringonpaisteen saattelemana, mutta seuraavan kukkulan takana puet jo sadekamppeet päälle. Tyyni keli muuttuu nopeasti, niin tuuliseksi, että ajat suorillakin polvi maassa!

8. Bensa & varaosat

Ajelet viheltäen Ruta 40 pitkin ja yhtäkkiä "Poks!", takarengas pamahtaa. Lähimpään kylään on 300 kilometriä molempiin suuntiin ja ainoa sivilisaation merkki on etäisyyksistä muistuttava liikennemerkki. Varaudu tilanteisiin ottamalla mukaan bensaa, varaosia ja työkaluja. Paikallinen ohikulkijaa toki auttaa mielellään, jos vain sellainen sattuu kulkemaan ohi syrjäseuduilla. Käytännössä kaikki ongelmatilanteet joudut ratkaisemaan itse!

9. Maista paikallisia herkkuja!

Chileläiset viinit ja argentiinalaiset pihvit eivät esittelyä kaipaa. Asado tekniikalla, tuntikausia hiilillä valmistettu lammas saa kutkutettua vaativammatkin makunystyrät. Kaiken tämän voi huuhtaista kurkusta alas täyteläisellä Merlotilla. Rannikkoseudulla kannattaa maistaa kuningasrapuja, lobstereita ja merluzaa (kummeliturska).

10. Jätä varaa seikkailulle!

Jokainen valmistautuu matkaan omalla tavalla, mutta varo ylisuunnittelemasta. Rennosta seikkailusta tulee helposti sotilasoperaatio.  Matkalla voi sattua ja tapahtua, mutta hyvällä asenteella selviät kyllä!

Kilometreissä päivä ei ole kummoinen, mutta aikataulun pitää pelata täydellisesti, sillä Hornopirenin ja Leptepun välinen lautta kulkee ainoastaan kerran päivässä ja muita vaihtoehtoja tai kiertoteitä ei yksinkertaisesti ole. Jos tämän yhteyden missaa, niin joutuu odottamaan vuorokauden seuraavaa yhteyttä ja silloinkin ei välttämättä mahdu kyytiin. Melkein kaikissa maissa missä olen ajellut, päästetään moottoripyörät aina ensimmäisenä lauttoihin ja sitten vasta lastataan autoilijat. Patagoniassa taas prioriteetti annetaan tavarakuljetuksille eli kuorma-autoille ja rekoille, sillä syrjäseutujen asukkaat ovat erittäin riippuvaisia näistä toimituksista. Motoristit tungetaan jäljelle jääneihin koloihin.

45 kilometriä Puerto Monttin jälkeen ensimmäinen lautta - La Arena - Puelche, joka kulkee jatkuvasti edestakaisin. Nelisenkymmentä minuuttia myöhemmin olimme toisella puolella jokea. Siitä alkoi saman tien soratie, joka vaihtui välillä hienoon asfalttiin ja takaisin soratiehen. Bemareissa all-road renkaat ja ohjaimissa kokeneet kuskit, joten ei mitään hätää. 50 kilometriä myöhemmin olimme Hornopirenissa klo 09.30 odottamassa lauttaa. Tämä onkin kinkkisempi ylitys, sillä lautta kulkee vain kerran päivässä, kestää noin 3,5 tuntia ja kiertoteitä ei ole. Varaus etukäteen on ehdoton.

10.30 (täysin aikataulun mukaisesti!) lautta lähtee kohti Leptepun satamaa. Kyydissä 10 muun muassa suomalaista motoristia.

Iltapäivällä saavuimme päättäriin Chaiteniin, joka tuhoutui täysin vuonna 2008. Yli 9000 vuotta nukkunut tulivuori purkaantui ja hautasi kaupungin tuhkapilven alle. Asukkaat evakuoitiin ja he pääsivät jälleenrakentamaan koteja vasta vuosia myöhemmin.

Syvemmälle etelään!

Heti Chaitenin jälkeen asutus vähenee ja kohta loppu kokonaan. Liikennevaloista tai ruuhkista ei mitään havaintoja. Päivän aikana vastaan tulee 5 autoa ja ohitamme pari- kolme kulkuneuvoa. Kytkinkahvan puolella kohoavat Andit ovat tässä vaiheessa suhteellisen matalat ja jäätiköiden muovaamat. Tie kulkee välillä aivan merentasolla ja paikoittain kohoa 1000 metriä merenpinnan yläpuolelle tuuliselle ylängölle. Meille alkaa hiljalleen valjeta miten laaja ja harvaan-asutettu alue Patagonia loppujen lopuksi on. Täällä motoristi voi tuntea itsensä todellakin vapaaksi ja maisemat eivät ole rakennelmilla pilattu. Ympärillä ainoastaan lumihuippuisia vuoria, kirkkaan sinisiä järviä ja vehreitä metsiköitä.

Konepyöräilijän näkökulmasta alueet ovat haastavia kelien suhteen. Niin sanottua kuivaa kautta ei ole, sillä vuosittainen sademäärä on yli 2000mm ja se jakautuu tasaisesti ympäri vuoden. Jostain suunnasta tuulee aina, joko mereltä tai vuorilta. Sankat sumut ovat tavallisia. Meidänkin tapauksessamme ilma oli kostea ja tie märkä. Varsinaiseksi sateeksi ei tätä voinut kuitenkaan kutsua, sillä Rukan Roughroad piti veden loitolla, jopa ilman erillistä sadekalvoa.

Bensa-asemia on noin 300 kilometrin välein, joten tankkaukset on laskettava tarkkaan ja saattoautossamme löytyi varaosien lisäksi aina muutama kanisteri löpöä kaiken varalta.

Suuntana Argentiina

Puerto Guadalin jälkeen suuntasimme nokat ensimmäistä kertaa itään etelän sijasta. Ruta 7 jatkuisi vielä 300 kilometrin verran Villa O’Higginsiin saakka, mutta sieltä on hyvin vaikeaa päästä Argentiinan puolelle. Niinpä meidän etupyörämme osoittivat itään, kohti Argentiinan rajaa.

Aamulla paperikartan äärellä, hieman ihmeteltiin, että miksi jonkun kartoissa ajamme Lago Carreran rantoja pitkin ja toisten karttojen mukaan järven nimi on Lago Buenos Aires. Tämä riippuu siitä mistä kartta on ostettu! Eli Argentiinan puolella - Lago Buenos Aires ja Chilen puolella Lago Carrera.

Niin tai näin, Lago Carreran rantaa myötäilevä tie on ehkä yksi maailman kauniimmista pätkistä. Soratie kyllä, mutta sen ansioista muuta liikennettä ei ollut ja vauhdit pysyivät maltillisina - jää enemmän aikaa ihailla mielettömiä maisemia.

Muutaman pysähdyksen taktiikalla ajoimme Chile Chicon rajakaupunkiin ja valmistauduimme piinaavaan rajanylitykseen, joka oli kaikkea muuta, kun piinaava - todella ystävällinen ja tehokas meininki. Toki meillä oli kaikki liput ja laput kunnossa, mutta silti leimat laitettiin papereihin sarjatulella. Sanoisin, että koko porukalla yli mentiin puolessa tunnissa sekä Chilen, että Argentiinan rajan yli.

Ja niin kuin taikasauvan heilautuksella, Andien toisella puolella keli muuttui! Rannikkoseudun tuulet ja sumut jäävät taustapeileihin ja meitä vastassa on pampaksen lämmin henkäys! Lämpötilat kipusivat päivän mittaan jopa +25C asteeseen, verrattuna viimepäivien +10C! Vaatekerroksia vähennettiin muutamaan otteeseen ja jatkoimme matkaa Ruta 40 pitkin Argentiinan puolella.