"Amerikan pääkatu", "Teiden äiti", "Will Rogersin valtatie" - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Routea on ylistetty niin lauluissa, kuin elokuvissa ja ajan myötä siitä tulikin eräänlainen amerikkalaisuuden ja vapauden symboli. Pelkkä numero 66 saa automaattisesti ajattelemaan Amerikkaa halkovaa vanhaa valtatietä.
Interstate valtatieverkoston myötä Route 66 lopetettiin 1985. Saatat ihmetellä miksi vanha, lakkautettu tie on niin monen motoristin unelmalistalla?
”If you ever plan to motor west
Travel my way
Take the highway that’s the best
Get your kicks on Route 66”
Näin kuuluvat Bobby Troupin vuonna 1946 säveltämän laulun sanat. Troup lähti itsekin paremman elämän toivossa länteen kohti Hollywoodia. Bobby ja hänen vaimonsa Cynthia pakkasivat maallisen omaisuutensa vanhaan Buickiin ja lähtivät matkaan.
Aluksi heidän tiensä edistyi highway 40 pitkin ja Troup yritti säveltää kappaleen nimenomaan tiestä nro 40. Mikään ei oikein rimmannut. Mutta jossain vaiheessa Cynthia ehdotti hyvältä kuulostavan iskulauseen - ”Get Your Kicks on Route 66”. Loput on historia!
Route 66:sen alkukyltti East Adams kadulla Chicagossa.
Route 66:sen loppumerkki Santa Monican laiturilla!
Route 66 trivia
Route 66 perustettiin 11 marraskuuta 1926, yhdistämällä olemassa olevia pätkiä kokonaisuudeksi.
Tie lakkautettiin virallisesti 1985 ja sen jälkeen se myös poistettiin kartoista. Nykyään tie on palaamassa karttoihin nimellä "Historic Route 66".
Karkeiden arvioiden mukaan Routen pituus on 2448 mailia, eli noin 3940 kilometriä - tie kulki eri aikakausina hieman eri reittejä pitkin.
Route 66 kulkee 8 osavaltion ja 3 aikavyöhykkeen läpi. Osavaltiot ovat: Illinois, Missouri, Kansas, Oklahoma, Teksas, Uusi Meksiko, Arizona ja Kalifornia.
Vuonna 1926 ainoastaan 1000 kilometriä 66:sta oli asfaltoitu. Vasta vuonna 1937 tie päällystettiin päästä päähän.
Vuonna 1946 Bobby Troup kirjoitti kuuluisan "Get your kicks on Route66" laulun. Biisin ovat esittäneet ja levyttäneet sen jälkeen lukuisat artistit mm. Nat King Kole, Rolling Stones, John Mayer ja Depeche Mode.
Route 66 alkupiste on East Adams Street Chicagossa ja loppupiste on Santa Monica Pier Santa Monicassa Los Angelesin lähellä.
Tucumcarissa, New Meksikossa on Texaco niminen bensa-asema. Se on ainoa asema joka on ollut auki Route 66 perustamisesta nykypäivään saakka.
Red's Giant Hamburgers Springfieldissä Missourissa oli maailman ensimmäinen drive-thru -ravintola.
Kansasin osavaltiossa on ainoastaan 20 kilometriä Route 66:sta. Silti sitä ei kannata jättää väliin ;)
Noin 85% alkuperäisestä tiestä on nykyään ajettavassa kunnossa.
John Steinbeck, 1939 julkaistussa kirjassaan "Vihan Hedelmät" kutsuu ensimmäistä kertaa Route 66 tietä nimellä "Teiden Äiti".
Route 66:sen maantieteellinen keskipiste sijaitsee Adrian kylässä Teksasissa. Pisteen kohdalla on "MidPoint Cafe" ja kyltti jonka edessä voi ottaa valokuvia.
Routen virallinen keskipiste, Adrian Teksas
Route 66 Museo, Pontiacissa
Tien historia pähkinänkuoressa
Reitti 66 on ikoninen - nopeasti muuttuvan maan symboli. Parhaimpina päivinä se tunnettiin Amerikan päätienä ja miljoonat ihmiset ajoivat 66:sta pitkin Illinoisin - Kalifornian välillä. 1970-luvun loppuun mennessä kuitenkin populaarikulttuurin lemmikki menetti kiinnostuksensa ja tuli yksinkertaisesti tarpeettomaksi. Heitetään hetkeksi pakki päälle ja palataan tutkimaan Routen juuria!
Route 66 ei näy nykyajan kartoissa ollenkaan ja monille tulee yllätyksenä, että varsinaista yhtenäistä Route 66 ei ole koskaan ollutkaan.
Kaikki lähti liikkeelle yhden toimeliaan yrittäjän ideasta vuonna 1923. Cyrus Averyn mielestä sadat olemassa olevat tiet ja polut piti yhdistää yhdeksi pääväyläksi Amerikan halki. Suunnittelijoiden mukaan reitti 66 oli enemmän kuin vain nopea tapa päästä idästä länteen - he halusivat yhdistää maaseutu- ja kaupunkiyhteisöjen pääkadut. Reitti 66 antaisi monille pienille kaupungeille ensimmäisen pääsyn päätielle.
Averylla sanotaan olleen päähänpinttymä siitä, että tien numeron piti olla ”pyöreä”. Hän olikin ehdottanut numeroksi 60, mutta tästä syntyi kiistaa erityisesti Kentuckyn edustajien taholta. He vaativat Virginia Beachin ja Los Angelesin välisen tien numeroksi US60. Väittelyn jälkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska hän mielsi ”sixty-six” helpoksi muistaa ja lausua.
Route 66:sen alkutaipale
Kun tiejärjestelmä oli lopulta virallistettu 1926, Avery perusti U.S. Highway 66 Associationin. Järjestön tehtävänä oli edistää reitin päällystämistä koko matkalta sekä edistää tien käyttöä.
Vastaperustettu yhdistys teki saman tien ensimmäisen julkisuustempauksensa: Ultramaratonin Los Angelesista New Yorkiin pitkin 66:sta. Reitin pituus oli 3.400 mailia (5.471 km) ja kilpailun voitti Oklahomalainen Cherokee-intiaani Andy Payne. Tähän suoritukseen meni 573 tuntia (noin 24 päivää) ja palkkioksi hän sai 25 000$. Hänelle pystytettiin myös patsas pieneen Foylin kylään Oklahomassa 66:sen varrella.
Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijäperheen hakemaan töitä Kaliforniasta. Reitti 66 oli mahdollisuuden symboli tuhansille ihmisille, jotka etsivät paeta Dust Bowlin epätoivolta 1930-luvulla. Tästä aiheesta kertoo enemmän John Steinbeckin Pulitzer-palkinnon voittanut kirja ”Vihan Hedelmät”. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 30-luvun suureen lamakauteen, ja sen keskipisteessä on köyhä Joadin vuokraviljelijäperhe, joka joutuu lähtemään kodistaan kuivuuden, talousvaikeuksien ja maatalousteollisuuden muutosten takia. Lähes toivottomassa tilanteessa he päättävät matkata Kalifornian Keskuslaaksoon tuhansien muiden oklahomalaisten tavoin maan, työpaikkojen ja arvonannon saamisen toivossa. Route 66:sta pitkin tietysti.
Suuren laman aikana valtatie helpotti sen varrella olevien yhdyskuntien tilannetta. Reitti kulki useiden pikkukaupunkien läpi ja liikenteen kasvaessa auttoi kehittämään monia pieniä perheyrityksiä, lähinnä huoltamoita, baareja ja motelleja valtatien varrelle.
Route 66:sta tuli ensimmäinen kokonaan päällystetty valtatie Amerikassa vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Kalifornian sotateollisuus veti lisää väkeä länteen. Route 66, joka jo muutenkin oli suosittu, muodostui pääväyläksi ja toimitti myös sotamateriaalia itään. Idän satamakaupungeista aseet ja avustukset seilasivat kohti sodan runtelemaa Eurooppaa.
1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden pääreitti. Etenkin toisen maailmansodan veteraanit halusivat unohtaa kokemansa kauhut ja lähtivät vyörymään avoautoilla ja prätkillä perheidensä kanssa kohti lämmintä länttä. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin läpi ja läheltä Grand Canyonia. Matkailun nopea kasvu antoi sysäyksen kaikenlaisille tienvarsinähtävyyksille kuten tiipiinmuotoisille motelleille, jäätelökojuille, intiaanitöiden myyntikojuille ja käärmefarmeille.
Meramec Caverns St. Louisin lähellä alkoi mainostaa itseään ”Jesse Jamesin piilopaikkana”. Big Texan mainosti 72 unssin (noin 2 kiloa) pihviannosta ilmaiseksi, jos sen pystyi syömään tunnissa!
Route 66 jossain päin Arizonaa...
Silta kuivuneen joen yli Kansasissa...
Suosion huipulta unholaan...
Toisen maailmansodan jälkeen moottoritiejärjestelmä oli uudistuksen tarpeessa, sillä vanhat valtatiet eivät enää pysyneet edistyksen tempossa mukana. Euroopassa taistellut kenraali Dwight Eisenhower oli hyvin vaikuttunut Saksan Autobahneista ja visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.
Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956, kun presidenttinä toimiva Eisenhower allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain ja Yhdysvaltoihin alettiin rakentaa suorempia reittejä asuinkeskuksien välillä. Monet kukoistavat kauppakaupungit jäivät sivuun uusien moottoriteiden reiteiltä ja autioituivat pikkuhiljaa. Route 66:sen merkitys väheni huomattavasti ja se vaipui unholaan.
Reitti 66 menetti virallisen Yhdysvaltojen moottoritien nimityksen vuonna 1985.
Ehkä ihmettelet, miksi Route 66:n hengessä pitämiseen on käytetty niin paljon aikaa ja voimavaroja? Syitä on monia. Yhtä lailla, kun baseball, Teräsmies ja omenapiirakka - Route 66 edustaa todellista ja alkuperäistä Americanaa. Tie kulkee satojen pikkukaupunkien läpi. Tuhansia kauppapaikkoja, motelleja, bensa-asemia ja nähtävyyksiä aukeaa matkan varrella. Vaikka Route 66 väistyikin kehityksen edestä, niin monet näistä paikkoista säilyttivät vanhanajan tunnelman, jonka pääteiden kylmä asfaltti on menettänyt.
Route on erinomainen läpileikkaus valtavan, monipuolisen ja moniulotteisen maan halki, joka nuoresta iästä huolimatta on saavuttanut niin paljon! 66:lla on myös erityinen paikka USA:n historiassa. Se havainnollisti Amerikan tien kehitystä päällystämättömästä liasta valtateille. Se tarjosi taloudellisen ja sosiaalisen yhteyden lännen, keskilännen ja idän välille tarjoamalla miljoonille ihmisille mahdollisuuden muutokseen!
Noin 85 prosenttia Route 66:sta on vielä ajettavassa kunnossa ja huolellisella suunnittelulla voit ajaa melkein kokonaan alkuperäistä reittiä.
Kuuluisa Wigwam motelli Holbrook, Arizonassa
Big Texan ravintola tarjoaa 2 kilon pihvejä ilmaiseksi, ainoana ehtona on se, että saat sen kurkusta alas tunnissa!
Motellin huoneet ovat Wigwameja ;)
Paikka josta Pixar oli saanut inspiraation "Cars" animaatiota tehdessään...
Route 66:sen vanhin bensa-asema Mount Olivessa, vuodelta 1926!
Matka alkaa perinteisesti idästä
Chicago, Illinois on reitin alkupiste, jos olet menossa idästä länteen ja myös loppu, jos olet tulossa päinvastaisesta suunnasta. Voit toki aloittaa Kaliforniasta ja matkata Chicagoon, mutta se olisi sama, kuin jälkiruoan syöminen ennen alkupaloja. Route 66:nen on matka Amerikan sydämeen, yhdysvaltalaiseen elämään ja kulttuuriin. Se on ajettavaa historiallisesti oikein idästä länteen, kohti laskevaa aurinkoa.
Virallisena lähtöpisteenä pidetään "Route66" kylttiä East Adams kadulla. Suurkaupungissa vanha valtatie on jäänyt osittain uusien motareiden alle, mutta melko pian asfalttiviidakon päädyttyä tulee ensimmäinen ”Historic Route 66” kyltti Romeovillen kohdalla. Samassa kohdassa kypärän sisällä kaikuu riemunkarjahdus ja sydän hakkaa tavallista kovemmin – tästä se seikkailu alkaa!
Route 66 vie kylien ja kaupunkien läpi aina St. Louisiin asti, jossa tie ylittää Mississippi-joen ja sukeltaa Missourin kumpuilevaan maastoon... Reitti Chicagosta St. Louisiin oli olemassa toki jo ennen Route 66 ja se seurasi vanhoja intiaanipolkuja, kun uudisasukkaat matkasivat länteen hevoskärryillä - reitin nimi oli tuolloin Pontiac Trail.
Yksi mielenkiintoinen pikku kaupunki Route 66:n varrella on Springfield, joka tunnetaan myös Abraham Linkolnin kotikaupunkina...
Vaatimattoman näköinen talo taustalla on, kunnostettu ja nykyään museona toimiva, Abraham Linkolnin koti...
Illinois on tunnettu myös Amerikan "maissivyöhykkeenä" - tasaista peltomaisemaa riittää
Illinois & Missouri
Tuulisesta kaupungista ulospäästyään historiallinen 66 kulkee maalaismaisemissa. Kytkinkahvan puolella puut estävät paikoittain näköyhteyden Des Plaines-jokeen ja kaasukahvan suunnalta avautuvat vehreät maissipellot. Pikkukaupunkeja kuten Diamond, Braidwood ja Braceville jää tien varrelle. Wilmingtonissa tie ylittää Kankakee -joen ja seurailee jonkin aikaa sen vartta.
Seuraavina on joukko intiaaneilta nimensä perinneitä paikkoja. Cayga viittaa irokeesikansaan, Ocoya ja vielä Lexingtonin jälkeen Towanda - kaikki Potawa-intiaanien perua. Myös hauskasta Route66 museosta tunnettu Pontiac on saanut nimensä intiaanipäällikön mukaan.
Vuodesta 1926 vuoteen 1931 valtatie 66 seurasi uskollisesti Illinoisin osavaltion tietä 4 Stauntoniin ja sieltä St. Louisiin. Myöhemmin 66:nen siirrettiin kulkemaan Litchfieldin ja Mount Oliven kautta Livingstonin länsipuolelta. Seuraavina vuosikymmeninä reitti vaihteli ja kulki eri pikkukaupunkien läpi. Tämä ajopäivä osoittaa hyvin, ettei sitä yhtenäistä tuplakuutosta koskaan ollutkaan - eri vuosina tie kulki hieman eri reittejä ja samanaikaisestikin saattoi olla tarjolla muutamiakin vaihtoehtoja.
Chicagon pilvenpiirtäjien jälkeen länteen ajellessa ensimmäinen suurempi pysähdyspaikka on ”Bluesin pääkaupunki” St. Louis. Keskeltä USA:ta löytyy pieni pala Suomea, sillä kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu suomalaissyntyisen arkkitehdin, Eero Saarisen, suunnittelema korkealle kaupungin ylle kohoava Gateway Arch.
Mississippi-joen jälkeen maasto muuttuu nopeasti. Maissipellot jäävät taustapeileihin ja tie alkaa kiemurrella Missourin vehreiden kukkuloiden välissä.
Auringossa kimmeltävän maailman suurimman yhtenäisen teräskaaren korkeus ja leveys on sama, 192 metriä.
Saarisen kaari, Missisippi joki ja perinteinen siipirataslaiva
Ylhäältä pikkuriikkisistä ikkunoista avautuu upea näkymä yli 50 kilometrin päähän.
Kansas & Oklahoma
Viimeinen kaupunki Missourin puolella on Joplin. Sen jälkeen tulee Kansas ja Oklahoma. Vanha Route 66 kulkee Joplinin läpi pääkatuna ja ylittää Kansasin rajan huomaamattomasti. Kansasin puolella Routea on ainoastaan 20 mailia ja sekin otettiin alun perin mukaan, jotta saataisiin sinkki- ja lyijykaivokset kuljetusten piiriin.
Matka jatkuu syvemmälle keskilänteen ja pian huomaat, että nyt ollaan kaukana Chicagon trendikaduista tai Hollywoodin glamourista. Tässä vaiheessa Route 66 näyttää matkailijalle myös sitä Amerikkaa, josta televisiossa tai elokuvissa harvemmin kerrotaan. Nyt ollaan Yhdysvaltain takapajulassa, maalaisjunttien, punaniskojen ja hillbillyen sydänmailla. Punainen lava-auto on täällä in. Niin myös etelävaltioiden lippu.
Ihmiset ovat yksinkertaisen aitoja, uteliaita ja vieraanvaraisia. Joka pysähdyksellä tullaan utelemaan leveällä murteella; “Mihin mp-kerhoon tuo sinivalkoinen lippu viittaa!”
Oklahoman kohdalla tie tulee kotiin, sillä juuri täällä asui ja vaikutti Cyrus Avery, jota pidetään Routen isänä! Täällä itä ja länsi kohtaavat. Rt. 66 kulkee lähinnä kumpuilevassa tasankomaastossa poiketen välillä intiaaniterritorioiden maille.
Tulsasta päin huristellessa päivän ensimmäinen kohde on Sapulpa, joka sekin intiaanien perua. Kaupunki on rikas niin intiaanien kuin uudisasukkaidenkin tarinoista. 66 saavuttaa kylän kuin varkain lähes tasaisella maalla ja sukeltaa sitten sen läpi pääkatuna, kunnes kaartuu kohti länttä ja haipuu jälleen tasangolle.
Vanhan tien varrella näkyy runsaasti konkurssiin menneiden majatalojen ja kahviloiden raunioita. Bensa-asemista on jäljellä enää ruostuneet pumput. Aavemaisen tyhjät pikkukylät tulevat vastaan yksi toisensa jälkeen. Tulsan ja Oklahoma Cityn välillä on koko joukko pieniä kaupunkeja, joiden tarinat ovat lukuisat, mutta jääneet unholaan isompien kaupunkien rinnalla. Tämä on osa historiallisen tien maisemaa ja tunnelmaa!
Oklahoman maisemat...
Pieni pätkä Kansasia...
Elk Cityssa, Oklahomassa sijaitsee kiistämättä maan paras Route 66 museo!
Teksas
”Texas state line” kyltistä pyyhkäisee helposti ohi huomaamatta. Rajan havaitsee kuitenkin melko pian, vaikka ei ihan heti. Sinä on ikään kuin luonnollinen raja, näkymätön paljaalle silmälle, mutta sen tuntee koko kehossaan. Tästä alkaa todellinen Länsi!
Tie vie mainetta niittäneeseen Teksasiin, jossa tilaa riittää. Pelkästään tämä osavaltio on pinta-alaltaan 2 kertaa Suomen kokoinen. Matkalla Amarilloon näet lukuisien maatilojen portteja, mutta itse talot löytyvät vasta horisontin takaa. Laitumia on niin pitkälle kuin silmä kantaa ja siellä täällä näkyy tuhatpäisiä karjalaumoja!
Ilmasto Teksasin tasangoilla on hyvinkin vaihtelevaa, mutta lähes aina tuulista. Paikallisen sanonnan mukaan ennen uloslähtöä kannattaa työntää rautakanki ulos ovesta. Mikäli kanki ei tuulessa taivu, voi lähteä pihalle.
Mainio paikka pihvin syömiseen löytyy vanhasta karjakaupungista - Amarillosta. jossa kuuluisa Big Texan Steak Ranch sijaitsee. Big Texan lupaa ilmaiseksi kahden kilon jättipihvin, jos sen jaksaa syödä alle tunnissa.
Amarillon erikoisin nähtävyys, Cadillac Ranch, sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella. Se aina liittynyt kiinteästi Route 66:n historiaan. Projektin sponsoroi vuonna 1974 Teksasilainen miljonääri Stanley Marsh - tunnettu taiteen rakastaja.
Big Texan pihvitalo, Teksas
The Big Texan pihviravintola hakee lähialueelta asiakkaita limusiineilla syömään - ilmaiseksi!
Teksasilainen aamupala, kaikilla kolesteroleilla ja kyllä jaksaa! :)
Taustalla Cadillac Ranch :)
Adrian, Teksas ja Route 66 keskipiste
Santa Rosa, New Meksiko - todella makea automuseo
New Mexico & Arizona
Route 66:n kulkija siirtyy vähitellen intiaanien maille. Teksasin tasangoilla maa ja taivas kohtaavat esteettömästi horisontissa ja mikään ei satu silmään. New Mexicossa tasankoa ei kuitenkaan riitä aivan taivaanrantaan. Tuulen, hiekan ja sateiden syövyttämät kalliot tai lumihuippuiset vuoret katkaisevat matkan. Apachet, Comachet, Pueblot ja Navajot asuttavat näitä seutuja. Intiaanireservaatit nykyään poikkeavat paljon ihmisten mielikuvituksesta. Kauan sitten on hävinneet ylpeät sulkapäiset intiaanipäälliköt tai jousien kanssa sadetanssia tanssivat soturit. Nykyään intiaanit ajavat autoilla, syövät burgereita ja asuvat niin kuin valkonaamat.
Joitakin maileja Gallupin jälkeen osavaltio vaihtuu. Arizonan puolella Route 66 seuraa monin paikoin rautatien kiskoja ja menee pitkiäkin pätkiä Interstate 40 aputienä. Paikoin vanha tie on kulkukelvoton, asfaltti halkeilee ja välillä häviää kokonaan. Yleisenä sääntönä voisin sanoa, että noin 95% Route 66:sta on edelleen olemassa, 90% on ajettavassa kunnossa ja noin 85% voi ajaa Harley-Davidsoneilla. Joten välillä on pakko hypätä kylmälle Interstatelle ja paukuttaa menemään.
Kulttuurien sekoitus näkyy selkeästi Holbrokin katukuvassa...
Arizonan ehdottomasti tunnetuin nähtävyys on tietysti Grand Canyon. Vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuu, minkälainen näkymä eteen avautuu. Se ei ole koskaan samanlainen. Pelkästään maiseman hahmottamiseen menee 15 minuuttia, mutta vaikka tätä katselisi loppuelämän, ei sitä koskaan oppisi tuntemaan täysin.
Grand Canyonin seinämät putoavat pystysuoraan alas lähes kahden kilometrin syvyyteen. Kanjonin pohjalla pilkottaa kiemurtelevana kapeana nauhana virtaava Colorado-joki. Jyrkänteen pohjoisrinne siintää kilometrien päässä.
Luonto on muokannut maisemasta mielikuvituksellisia muotoja. Kerrokselliset, eriväriset kivimassat muodostavat tornimaisista huipuista kivisiä katedraaleja. Paraskaan valokuva ei tee oikeutta näkymälle. Se on itse nähtävä paikan päällä.
Matkalla Grand Canyonille...
New Meksikon ja Arizonan mailla pääsee testamaan Harrikan kurviominaisuuksia!
Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään lähes kaksi kilometriä. Kanjonin seinät ovat valtava, miljoonia vuosia kestäneiden geologisten prosessien näyttely.
Numero 66 näkyy joka paikassa...
Las Vegas, Kuolemanlaakso & Kalifornia
Las Vegas ei varsinaisesti sijaitse Route 66:n varrella, mutta sinne poikkeaa lähes jokainen kuuskutosen kulkija. Viihdeparatiisi on koettava itse, muuten sitä on vaikea ymmärtää. Maailman tunnetuimman pelikaupungin kasinot, ostoskeskukset ja yökerhot show-esityksineen tuovat jyrkkää kontrastia ympäröivään autiomaahan.
Las Vegas jakaa usein matkailijoiden mielipiteitä - jotkut rakastuvat kaupungin vilinään välittömästi, toiset taas haluavat päästä pois mahdollisimman nopeasti. Joka tapauksessa ensikertalaisen suu loksahtaa auki Vegasiin saavuttaessa.
Se tunne, kun ajat Las Vegasin pääkatua pitkin Harley-Davidsonilla, auringon laskiessa horisonttin taakse - sanoinkuvaamaton...
Las Vegasista matka jatkuu perinteisesti kohtia Kalifornian aurinkoa, jonka kauniiseen Santa Monican rantakaupunkiin Route 66 roadtrip päättyy. Ennen loppukiriä suosittelisin lämpimästi ajamaan Kuolemanlaakson läpi.
Ja kun sanon lämpimästi - tarkoitan sitä ;) Kuolemanlaakso ja erityisesti sen alin kohta "Bad waters" ovat Yhdysvaltain kuivin, kuumin ja matalin. Vuonna 2001 lämpötila pysyi 154 päivää 38 °C asteessa tai sen yläpuolella, mikä oli ennätys!
Kuolemanlaakso (engl. Death Valley) on kuiva aavikkolaakso Sierra Nevadan vuoristosta lounaaseen Yhdysvalloissa. Pitkänomainen, 225 kilometriä pitkä laakso on itäisten Amargosa Range- ja läntisten Panamint Range -vuorten välillä.
Kuolemanlaaksossa on Pohjois-Amerikan alin piste, Badwater, joka on 85,5 metriä merenpinnan alapuolella.
End of the Trail
Route 66 päättyy Kalifornian Santa Monicaan. Chicagon suurilta järviltä on saavuttu Tyynenmeren rannalle. Santa Monicassa surffaaminen ja ihastuttavat rantakahvilat vievät mennessään. Myös Santa Monica Pier’n huvipuistossa kannattaa ainakin hurjapäiden vierailla.
Los Angelesin alueella pääsee kokemaan kuuluisaa amerikkalaista Hollywood-tunnelmaa ja glamouria kerrakseen. Universalin studiot, Walk of Fame, rikkaiden asuinalue Beverly Hills ja Anaheimin Disneyland löytyvät kaikki kätevästi upean Route 66 -reitin toisesta päästä.
Route 66 päätepiste - Santa Monica Pier
Hollywoodin kasvaessa ja elokuvien suosion noustessa Hollywood-kukkulalle pystytettiin vuonna 1923 kyltti, jossa luki ”Hollywoodland”. Kyltillä mainostettiin uutta kiinteistö-yhtiötä, eikä se siis alkuun liittynyt ollenkaan elokuviin. Kyltti oli valaistu 4 000 lampulla ja lampunkorjaaja asui pienessä talossa erään kirjaimen takana. Alun perin kirjaimet olivat hieman yli yhdeksän metriä leveät ja yli 15 metriä korkeat. Vuonna 1932 näyttelijä Peg Entwistle teki itsemurhan hyppäämällä H-kirjaimen huipulta alas, ja usein hänet muistetaankin juuri itsemurhansa eikä näyttelijäntaitojensa takia. Nykyisen muodon ja koon kyltti on saanut restauroinnin yhteydessä 70-luvulla.
Hollywood Walk of Fame on Hollywoodissa, Los Angelesissa sijaitseva kävelykatu, joka kulkee pitkin Hollywood Boulevardia ja Vine Streetiä. Kadulla on yli 2 500 viisisakaraista tähteä, joista jokainen on omistettu jollekin julkisuuden henkilölle hänen työstään viihdeteollisuuden hyväksi. Palkitut saavat nimensä tähteen saavutuksista elokuva-, teatteri-, radio-, televisio- tai musiikkialalla. Joillain palkituilla on monia tähtiä saavutuksista useilla mainituista aloista. Ainoa jokaisella viidellä alalla palkittu on Gene Autry.
Onko Route 66 ajamisen arvoinen?
Route 66:nen on ajettava oikein ja ennen kaikkea oikealla asenteella. Reissun päätarkoitus ei todellakaan ole siirtyä Chicagosta Kaliforniaan vaan elää henkilökohtaisesti tuhansia tarinoita, joita tie tuo tullessaan.
Route on erinomainen läpileikkaus valtavan, monipuolisen ja moniulotteisen maan halki, joka nuoresta iästä huolimatta on saavuttanut niin paljon. 66:lla on myös erityinen paikka USA:n historiassa. Se havainnollisti Amerikan tien kehitystä päällystämättömästä liasta valtateille. Se tarjosi taloudellisen ja sosiaalisen yhteyden lännen, keskilännen ja idän välille tarjoamalla miljoonille ihmisille mahdollisuuden muutokseen!
Get Your Kicks (On Route 66)
Well if you ever plan to motor west
Just take my way that's the highway that's the best
Get your kicks on Route 66.
Well it winds from Chicago to L.A.
More than 2000 miles all the way
Get your kicks on Route 66
Well, goes from St. Louie down to Missouri
Oklahoma city looks oh so pretty
You'll see Amarillo and Gallup, New Mexico
Flagstaff, Arizona don't forget Winona
Kingman, Barstow, San Bernardino
Would you get hip to this kindly tip
And go take that California trip
Get your kicks on Route 66!- Bobby Troup, copyright 1946, Londontown Music