Aamu alkoi heti urheilullisissa merkeissa - vaatii teräksistä kuntoa ja kylmiä hermoja kun vastassa on amerikkalainen aamiainen! Tämä suoritus vaatii tunnollisen vatsalihaksien venyttelyn ja voittajan asenteen...

Kahvin äärellä käytiin vielä päivän ajoreitti ja kohokohdat läpi ennen kun laitettiin kopterit käyntiin.

Sitä saa mitä tilaa - ja Mika tilasi "Earl Grey" teetä - ja sitä hän myös sai ;)

Eilen kehuskelin Amerikkalaista säiden jumalaa liian ahkerasti ja tänään hän selvästi päätti testata ylistyksien aitoutta... Harmaa taivas ei meitä kuitenkaan pelästänyt ja lähdettiin matkaan optimistisesti hymyillen :)

Vanha Route löytyy helposti ja matka taittuu rattoisasti. Tie kiemurtelee maissipeltojen välistä ja taivas tiputtaa muutaman hassun pisaran Harrikoiden tuulilaseille...

Route 66 on tupaten täynnä mitä erikoisempia hahmoja ja tarinoita. Hyvänä esimerkkinä Henryn bensa asema ns. Rabbit Ranch, josta itse bensa ei ole saatu noin 50 vuoteen, mutta kaikenlaisia matkamuistoja kylläkin. Hieman erikoiseksi shoppailun tekee se, että kauppa on täynnä pupuja :)

Noin puoliltapäivin ylitettiin Mississipi joki ja jätettiin Illinois taaksemme - Welcome to Missouri!

Hyvin kaukaa jo St.-Louisia lähestyessä näkyy suomalaisen arkkitehtinerouden huipentuma, Eero Saarisen suunnittelema kaari - Se valmistui 28. lokakuuta 1965. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1803 tehdyn Louisianan territorion maakaupan muistoksi, joka kerralla kasvatti Yhdysvaltojen maa-alueen kaksinkertaiseksi. Kaari on ikään kuin portti Yhdysvaltojen länteen. Ja vaikuttava sellainen!

Korkeutta löytyy 192 metriä ja saman verran myös leveyttä. Huipulle pääsee erikoista hissisysteemiä pitkin ihailemaan St. Louisin ja Mississipi joen maisemia...

Jossain vaiheessa Harri, Pirjo, Jaska ja Eija kävivät ihmettelemaan upouusien Harley-Davidsonien jäykähköä jousitusta ja säästäkseen heidän peppuja lisävahingolta päätettiin poiketa St. Louisin HD-diilerin kautta, kahvia juomassa jos ei muuta... Käynti ei ollut turha ja paljastuikin pienimuotoinen ilmavuoto jousituksessa, jonka erittäin mukavat ja asiantuntevat HD mekaanikot korjasivat hetkessä - Ja matka jatkuu!

Sillä aikaa sade kiihtyi ja päästiin testailemaan liukkaallaajotaitoja :) Toisaalta päästiin myös kokeilemaan sadevarustusta - olisihan se ollut harmi jos Californiassa tajuttais, että 4500 kilometriä niitä on turhaan roudattu...

Saavuttiin legendaariseen Munger Moss Motelliin samalla hetkellä kun aurinko laski horizontin taakse. Motellin ämäntä ja sen pitkäaikainen omistaja Ramona tuli meitä iloisesti vastaan ja nopean huonejaon jälkeen jopa kuljetti porukan Lebanonin pihviravintolaan syömään.

Kaiken kaikkiaan tapahtumarikas päivä joka jää mieleen pitkäksi aikaa! Ja totutusti jo - illan kruunasi kylmä olut, paksu pihvi ja fantastinen seura :)

Päivä 4 | Route66 | Springfield - Lebanon | 453 km