Päivä 5 | Route66BMW | USA | Lebanon - Tulsa 430km
Aamu valkeni Munger Mossissa sumuisena, mutta ei sentään onneksi satanut. Aamuseitsemäksi oli sovittu, että kassit ja laukut sullotaan taas Karin Kian perään ja siitä sitten suunnistimme aamiaiselle reittimme varrelta löytyneeseen The Elm Street Eateryyn. Aamiainen ei onneksi noudatellut elokuvan "Painajainen Elm Streetillä" -teemaa. Sattuivatpahan vain olemaan saman nimisen kadun mukaan nimettyjä nämä molemmat...(Kuva 1 ja kuva 2)
Hyvin maistui kunnon amerikkalainen aamiainen, jolla jaksettiinkin käytännössä koko päivä.
"Täällä vahdin minä". Aamiasravintolamme eräällä asiakkaalla näytti olevan lavalla suolasäkkejä ja muutakin arvotavaraa, joita tämä kaveri näytti pitävän silmällä.
Tuhdin aamiaisen jälkeen haettiin vielä bensaa tankkeihin ja lähdettiin vanhaa Route 66:tta pitkin kohti Oklahoman Tulsaa. Tie oli erinomaista kumpuilevaa ja kaartelevaa juuri Harrikalle sopivaa väylää eli jalkatapit (ääh, astinlaudat) eivät vielä olleet vaarassa. Samoin tien nyt ollessa kuiva uskallettiin pyöriemme "Harley-Davidson" - merkkisiin renkaisiinkin luottaa siinä määrin, että pyörää jo jopa kallisteltiin kaarteissa...
Aamulla oli lämpötila noin parikymmentä astetta, joten läpipuhaltavan ajotakin alla oli pidettävä teknisen T-paidan lisäksi vielä pitkähihaistakin puuvillapaitaa. Aika pian alkoi lämpötila kuitenkin kohota eikä eilisen päivän sateesta enää ollut tietoakaan. Saapuessamme siinä yhden maissa Kansasin puolella Galenassa sijaitsevan museohuoltamon pihaan, oli lämpötila jo takaisin totutussa kolmessa kympissä.
Melban museohuoltamo sattui meidän käydessämme olemaan kiinni, emmekään olleet varoittaneet paikan omistajaa tulostamme. Paikasta olisi saanut hampurilaisia ja matkamuistoja yms. mutta meillä ei kyllä ollut vielä tuolloin nälkä ollenkaan. Oli liian kuuma...
Museohuoltamon pihassa poikkesi golfautolla pikavisiitillä paikallinen papparainen kolmen pikku Yorkshireterrierinsä kanssa. Tämä olikin sitten ihan oikea koirataksi...
Jatkoimme edelleen navigaattorissani olevaa valmista reittiä pitkin, joka alkoi mennä selvästi heikommaksi kun siirryttiin Missourista Kansasin kautta Oklahomaan. Tien pinta vaikutti olevan monin paikoin lähes 40-luvulla lasketun asfaltin tyylistä kuivunutta ja halkeillutta.
Route 66 kapeni välillä pelkäksi kylätieksi.
Pyörän lämpömittari (ei siis jäähdytysnesteen, koska sitä ei Harrikassa ole) näytti ilman lämpötilaksi iltapäivällä 95 Fahrenheitia eli +35 Celsiusta. Ja tämähän on vasta alkua...
Jatkoimme sitä urheasti, kunnes tiestä hävisi asfaltti kokonaan! Ei hitto sentään. Nyt tästä tulee sanomista jo vuokraamossakin. Jonon perällä olevat saivat nieltäväkseen oikein kunnon setin pölyä ja pelkona oli tietysti myös koko pyörän hajoaminen reitille, siinä määrin se kolisi ja rämisi!
Soratie ja Harrikka sopivat yhtä hyvin yhteen kuin hajuvesi ja lihapullat...
No... pääsimme tuon muutaman kilometrin soratierastin kumminkin onneksi loppuun asti ja edelleen Buffalo Ranchille, joka osoittautuikin isoksi huoltoasemaksi. Siellä tankkasimme uuden harmaan värin saaneet mopomme.
Ja olihan siellä Buffalo Ranchilla toki puhveleitakin...
Kello oli jo hyvän matkaa iltapäivässä ja lämpötila oli kohoamassa, joten sovimme, että Kari lähtee suorinta tietä kohti Tulsaa ja Super 8 -motelliamme ja me tulemme mopoilla myös suorinta tietä. Suorin tie ei kuitenkaan ollutkaan kaikkein suorin tie, koska navigaattoriini oli unohtunut "vältä tietulleja" -moodi päälle, joten se ei vienyt meitä maksulliselle Will Rogers Turnpikelle vaan me seurasimme edelleen vanhaa Route 66:tta , vaikka olimme sitä jo tälle päivälle mielestämme riittävästi seurailleet.
Motellilla olimme kuitenkin kerrankin hyvissä ajoin eli siinä puoli viiden maissa ja illallisella kävimme läheisessä Arby's -nimisessä pikaruokapaikassa. Seuraavalle päivälle on tiedossa noin 600 km eli Amarilloon asti, joten ajoissa pitäisi taas olla liikkeellä. Tämä Super 8 aamiainen ei ole mikään varsinainen runsaudensarvi, mutta eiköhän sillä liikkeelle päästä...
Seuraavan päivän ajosuunnitelman pohdintaa ruokailun päätteeksi.