Päivän ensimmäisenä biisinä tuli korvalappusterioista James Brownin vanha klassikko "I feel good!" ja se myös heijasti erinomaisesti aamun lähtötunnelmia! 08.00 pyörien päällä ja nokka suoraan kohti länttä. Idästä nouseva aurinko lämmittää mukavasti selkää ja elämä hymyilee :)

Vuodesta 1926 vuoteen 1931 valtatie 66 seurasi uskollisesti Illinoisin osavaltion tietä 4 aina Stauntoniin ja sieltä St. Louisiin. Vuonna 1931 66'nen siirrettiin kulkemaan Litchfieldin ja Mount Oliven kautta ja Livingstonin länsipuolelta. Seuraavina vuosikymmeninä reitti vaihteli ja kulki eri pikkukaupunkien läpi. Tämä ajopäivä osoittaa hyvin, ettei sitä yhtenäistä tuplakutosta koskaan ollutkaan! Eri vuosina R.66 kulki hieman eri reittejä ja samanaikaisestikin saattoi olla tarjolla muutamiakin vaihtoehtoja. Käytännössä Routen voi ajaa kymmenenkin kertaa eri tavalla! Tällä kertaa seuratiin mahdollisimman vanhaa kaavaa ja pyrittiin ajamaan ns. originaalia reittiä.

Pysähdyttiin sympaattisessa Carlinvillen kaupungissa. Joskus rikas ja menestyvä kaupunki on jäänyt turistivirroilta sivuun, kun uusi Interstate järjestelmä kehitettiin...

Soulsbyn huoltamo Mt. Olivessa on vanhan tien legendaarisimpia bensa-asemia. Pikkuinen Shelli on avattu jopa neljä kuukautta ennen Route 66'n virallisia avajaisia vuonna 1926!

Yksi Route 66'n lukuisista kuriositeeteista on Henrys Rabbit Ranch - Henry kerää Wolkkareita ja kaneja ;)

Hieman Mt. Oliven jälkeen Route 66 ylittää Mississippi joen ja siirtyy Missourin osavaltion puolelle. Ylitysvaihtoehtoja on nykyään montakin, mutta yksikään ei ole niin tunnettu kuin "Chain of Rocks" silta. Se ylittää Mississippin, kesken matkaa mutkan tehden, koskisemman paikan kohdalla. Nykyisin sillan ylittäminen onnistuu ainoastaan kävellen tai polkupyörällä, mutta näkemisen arvoinen se on silti!

Chain of Rocks silta Mississippi joella.

USA'n historiassa ja kulttuurissa "Bluesin pääkaupunki" St. Louis on hyvin keskeisessä asemassa. Se maantieteelisestikin on Yhdysvaltojen keskustassa ja sijaitsee puolessavälissä Mississippijokea pohjoisesta etelään. Se on läpikulkupaikka kaikkien suuntien välillä.

Sen perusti ranskalainen Pierre Laclade vuonna 1763 turkkiskaupan uudeksi keskukseksi, kun seitsemänvuotisen sodan päätteeksi joen itäpuoliset maat siirtyivät Englannin haltuun. Sen jälkeen alueet siirtyivät Espanjalle ja kun Napoleon valtasi Espanjan, siirtyi laaja Louisiana Espanjalta Ranskalle! Vuonna 1803 Napoleon oli sotatoimiensa takia kovassa rahapulassa ja myi koko alueen Yhdysvalloille noin kolmen centin eekkeri hinnalla. Nopeasti sen jälkeen St. Louisista kehittyi portti yhdysvaltalaisten läntisille retkille. Läntisen ekspansion muistoksi on myös omistettu, suomalaisille kovastikin tuttu Eero Saarisen kaari - "Gateway Arch". Se on maailman suurin yhtenäinen teräskaari ja kohoaa peräti 191 metrin korkeuteen. Huhujen mukaan McDonaldsin logo koostuu kahdesta peräkkäisestä kaaresta ;)

Vuonna 2016 kaaren ympärillä aloitettiin mittaavat restauroinnit ja osittain työn alla alue oli tänäkin vuonna. Pyörät kuitenkin saatiin parkkiin aivan kaaren alle ja käytiin tutustumassa suomalaisen arkkitehtuurin helmeen.

Kuvassa näkyvä poliisi sattui paikalle ja innostui kuvauksiin mukaan :) Emme ole tehneet mitään väärää!

St. Louisista parin tankkauksen ja yhden purilaistauon taktiikalla, historiallista 66'sta seuraillen päädyimme päivän päättärille - Lebanonin pikkukylään Missourin maisemissa. Yösijan meille antoi yksi Routen legendaarisista hotelleista - Munger Moss!

Hotelli on palvellut väsyneitä routelaisia jo vuodesta 1945. Sama omistaja ja PeterPanBiken hyvä ystävä Ramona on pitänyt paikkaa auki viimeiset 47 vuotta. Itse Ramona täytti 89 eilen ja siitä huolimatta juoksi antaman ison halin ja toivotti meidät tervetulleeksi!

Päivä 3 | Route66 | Springfield - St.Louis - Lebanon | 512km