Päivät 9 & 10 | Minsk - Psovk

Minsk on täynnä upeita puistoja ja uutuuttaan kiiltäviä rakennuksia!

Minskin kaupungin kirjasto edustaa kaupungin omalaatuista arkkitehtuuria.

KOTIA KOHTI

Minskin välipäivää ryhmämme vietti aktiivisesti kaupunkiin tutustuen. Ajelimme paikallisbussilla, osallistuimme 1½h mittaiseen kiertoajeluun, ihmettelimme paikallista kauppakeskusta ja rautatieasemaa sekä tietenkin tallailimme pitkin kaupungin supersiistejä katuja ja puistoja! Kiertoajelulla kuulimme paljon kaupungin historiasta ja arkkitehtuurista. Kun lopulta pääsimme takaisin hotellille jäi suurin osa ryhmästä jo lepäilemään matkanjohtajan suunnistaessa Pyhän Elisabethin kaupunkiluostariin, joka on kuuluisa todella korkeatasoisesta kuorostaan (jota matkanjohtaja myös livenä pääsi Pyhien Sergein ja Herman Valamolaisen ehtoopalveluksessa kuulemaan ).

Tiistaiaamuna alkoi matka kohti kotia. Päätimme lopulta unohtaa moottoritien ja ajella hieman pienempiä teitä kohti rajaa. Ratkaisu oli mitä mainioin, koska tiet ovat pääosin kelvollisessa kunnossa ja Valko-venäläistä maaseutua tuli nähtyä aivan eri tavalla. Hurjalta näytti, kun eräässä kylässä lehmä oli karannut lieastaan ja säntäili varsin sekopäisen oloisena pitkin katuja!

Ennen rajaa pienen Karadogin kaupungin jälkeen tuli opittua paikallisia liikennesääntöjä kantapään kautta, kun miliisi veti sivuun. Ihmetys oli suuri, kun paljastui, että oli tullut ajettua ylinopeutta! Velko-Venäjällä ei siis tarvitse olla taajaman merkkiä, jotta nopeusrajoitus putoaa 60:een, ainoastaan pienet tien sivussa olevat kylän merkit riittävät tähän. Navin virallinen karttaohjelmakaan ei tätä tiennyt. Asia hoidettiin kuitenkin paikalliseen tyyliin todella asiallisesti ja nopeasti mutta kaikki viralliset laput täyttäen ja dokumentit tarkistaen. Oli muuten allekirjoittaneen ensimmäinen ylinopeussakko ikinä moottoripyörällä, vaikka takana on 32 ajovuotta ja yli ½miljoonaa ajokilometriä!

Rajalla Venäjän puolella karttojen mukaan kansainvälisellä raja-asemalla olikin sitten yllätys vastassa. Rajanylityksemme oli vaarassa! Pitkien keskustelujen ja Danille tehdyn avustavan puhelun jälkeen saimme suunnata kohti Pskovia ja viimeistä Venäjällä vietettävää yötä. Jälleen kaikki meni tosi rauhallisesti mutta tuli myös todistettua se, että virallinen ja julkinen tieto asioista ei aina ole se, jota noudatetaan…

Matkalla Pihkovaan söimme vielä kerran maittavat borshit ja seljankat, jotta jaksoimme pitkän päivän päätteeksi ajaa perille. Venäläisissä tienvarsikuppiloista näitä herkkuja on yleensä aina tarjolla! Ilta vierähtikin sitten päivän kulkua ihmetellessä !

Prätkähiiri & co

”Mihin lähdetään?” Minskin rautatieasemaa ihmettelemässä!

Minsk-Areenalla kisattiin taannoin jääkiekon MM-kisoissa!

Matkanjohtaja luostarivierailulla Minskin Pyhän Elisabethin luostarissa

Minsk on edelläkävijä. Kaupunkiin rakennettiin leväet kadut jo hevosvaljakoiden aikaan!