Sumatran tiikeri näkyy usein kansallista itsetuntoa kohottavissa patsaissa... yhtä lailla kuin armeijan ja poliisin isompien yksiköiden edessä!

Päivä 79 | Tasikmalaya - Yoguakarta | Indonesia | 278km
Aamurukoukset herättävät kymmenen yli neljä. Sitä on vaikea käsittää miksi indonesialaiset hyväksyvät korvia raastavat herätykset joka aamu kello neljä koko kaupungissa! Revolution sanoisi ranskalainen! Niillä joilla on varaa on äänieristetyt kodit? Saan onneksi vielä unen päästä kiinni. Puoli seitsemältä aamiaiselle ja seitsemältä baanalle! Matkaa jälleen se noin 300km joka menee 6 - 8 tunnissa.
Minareettien ilta ja aamurukoukset ovat loppupelissä kuitenkin pieni murhe. Pääsemme niistä kohta eroon hindulaisella Balilla.
Balilla sen sijaan aivan uudenlaista jännitystä elämään tuo kasvava tuhkapatsas Mt. Anung tulivuoren yllä. Anung puhkuu ja puhisee ja Balin lentokenttä on tällä hetkellä kiinni. Erkki ja Severi, jotka irtaantuivat kotikiireiden vuoksi ryhmästä Medanissa, pääsivät lentämään Indonesiasta pois, mutta eivät Balin kentältä. He ottivat taksin Denpasarista Surabayalle... 12 tuntia ja Severi ehti vartin marginaalilla omalle lennollensa. Erkkillä oli aikaa valita lento Singaporeen kaikessa rauhassa. Hänen paluunsa Singaporesta lähtee vasta ylihuomenna!
Tämän päivän valossa näyttääkin siltä, että Balin kenttä on auki paluupäivänämme jos se sitten ei ole kiinni. Mikäli Mt Anung ei lopeta puhkuamistaan, on hyvinkin mahdollista että pääsemme nauttimaan 12 tunnin taksimatkasta Surabayalle! :] ... tänään kuitenkin nautimme Jaavan mutkista, joita riittää suurimmalle osalle päivää. Päivän päätepysäkkimme on Yoguakarta, tai Jogja tai Yogja kuten paikalliset sanovat. Yoguakarta on batiikin kotikaupunki. Niin ikään varjopupet 'showt' ovat Yokuakartassa jokailtaista huvia. Ne ovat mielenkiintolsia mutta eivät ihan samaa mitä lasvegasissa ymmärretään sanalla show. Ja voikin olla että moottoripyöräilijä helposti nukahtaa varjopupetshowssa! Niin ikään maailman suurin buddhalaistemppeli, Borobudur sijaitsee tunnin päässä keskustasta.
Hotellille navigoin Kimmon puhelimen maps.me'llä. Oma puhelimeni päätti reilu pari päivää sitten, että se ei tahdo lataudu. Tekniikka alkaa muutenkin vähän pettämään. Kamerani on juuri ja juuri hengissä. Suostuu kuvaamaan joka toinen kerta! Reissussa rähjääntyy sanovat! Mutta ainoastaan välineet. Konepyökuljettajissa ei ole rähjääntymisen merkkejä! Päinvastoin, ilmassa alkaa olla matkan loppumisen haikeutta.

Ruman Makan tarkoittaa ravintolaa... ja useinmiten olemme saaneet erinomaisen lounaan! Niin tänäänkin!