Päivät 67 & 68 | Bukit Lawang | Indonesia | 0km
Päivät 67 ja 68 ovat tämän matkan viidankolomapäivät, joista ensimmäinen päivä on varsinainen lomapäivä. Pitkät unet, pitkä aamiainen ja pitkä joenrantakävely... ja kello on iltapäivän puolessa. Iltapäivän puolessa viidakkopaleveri. Ei viidakossa vaan pääjoukon hotellilla aiheesta huomenna viidakkoon! Mennäänkö huomenna yöretkelle sademetsään ja lautalla takaisin vai mennääkkö päiväretkelle tapaamaan Orangi-serkkuja ja iltapäivällä laskemaan Bohorok-jokea traktorin sisärenkailla... ja sänkyyn nukkumaan. Päiväretki serkkujen luokse, traktorin sisärenkaat ja yö sänkyssä voittavat!

Päivän 68 Orangiretki lähtee aamiaisen jälkeen... ja Orang Utangit ovat edelleen aamiaisella tulessamme sademetsään! Mr. Arif, paikallisoppaamme sanoo, että tänään on onnen aamu... hyvää onnea Orangien suhteen! Parissa tunnissa olemme nähneet 9 Orang Utangia, monta Thomasia, monta Gibboniaj ja vielä enemmän pitkähäntä makakeja. Ja kuten Severi totesi hedelmätauolla, että vaikka näkisimme loppupäivän aikana ainoastaan hyttysiä, päivän bonggaussaalis on erinomainen!
Hedelmiltä vaellamme Kupu-Kupuun lounalleelle jonka jälkeen joenrantaa ylös Last Resortille. Edessä päivän hauskin osuus. Tunnin lasku sisärenkailla. Idealistisena ajatuksenani on ehtiä ottamaan kuva tai kaksi suvantokohdissa ja laitan kameran kuivapussiin. Sellaista suvantokohtaa ei kuitenkaan tulee ja lasku menee vielä vähän kisan puolelle, niin sitäkin vähemmän suvantoja! Koitan meloa käsin ja hakea oikeita ajolinjoja koskesta koskeen. Arto käy renkaansa ulkopuolella ensimmäisenä. Sitten Erkki, sitten Jani ja vielä Kimmo. Kaksi jälkimmäistä tulevat maaliin silmälaseja kevyempinä. Janilla on varalasit mukana. Kimolla on varalasit pyörässä. Eli Janin näkö palautuu heti ja Kimmom näkö palautuu parin päivän päästä. Kimmo näkee kuitenkin lähelle, mutta kauaksi ei käytännössä juuri mitään! <=> Kimmo ei karkaa omille teilleen!
Illalla Severillä ja minulla on vakaa suunnitelma mennä päivällisen jälkeen kylälle nettiin. Kupu-Kupu kun on 'wifi free zone', kuten isäntä Jeff asian ilmaisi. Ja myös 'phone free zone'. Singnaalia ei ole! Jos olisin lomalla se olisi hieno juttu ellei sitten erinomainen, mutta kun en ole, niin sitä waifaita jotenkin kaipaa joka ilta kuin kypäräkaljaa kuuman ajopäivän jälkeen. Iltasade... rankka iltasade muuttaa kuitenkin suunnitelmamme, pysymme kotona ja tyhjennämme Jeffin ja kahden saksalaisen kanssa Penangin kentältä ostamamme taxfreeviskit! Ja hyvä niin, seuraavana aamuna saamme kuulla, että ukkonen vei nettiyhteydet myös kylältä!