Heinäsirkka-kauppiaat ja Hodna-naisen taukoeväät. Terveellistä ja ravitsevaa!

Päivä 55 | Luang Prabang - Vang Vieng | Laos | 192km
Luang Prabangin aamu avautuu viileänä. Ainoastaan 23 astetta ja pilvistä! Mutta sillä on lähdettävä, ja se lähtö on kohti Vang Viengia, jonka ympäristö on ikään kuin TV'stä tuttu. Paljon paljon sokeritoppavuoria! Vang Vieng on periteineinen rinkkakansan paikka ja keskus, mutta samsoniteturistit ovat valtaamassa kaupunkia pahasti jos eivät ole jo vallanneet. Käydessäni täällä ensimmäisen kertaa noin 20 vuotta sitten pienten jokirantamajatalojen pihoilla polteltiin höpöheinää ja soitetiin kitaroita. Nyt jokaisen isomman ja pienemmän hotellin terasilla kaiuttimet huutavat kilpaa niin Abbaa kuin Laosilaista teknohumppaa ja kaikkea siltä väliltä! Entä tiedä onko se viime kädessä huonompi asia, mutta ainakin Vang Viengissä on hyvin erilaista. Voimakas kasvu näkyy muutenkin Laosin turismissa joka paikassa. Suuret massat ovat löytäneet maan!
Mutta ne suuret massat joutuvat kärvistelemään busseissa, hiaceissa ja lentokoneissa. Me pääsemme nauttimaan Laosin tiet ja maisemat sillä ainoalla oikealla tavalla, moottoripyörällä! Busineksena extra viikko ei tietty ole mikään loistojuttu, mutta koko ryhmä on ollut tyytyväinen siitä, että emme päässeet Cambodzaan! Laos päihittään Cambodzan teiden ja maisemien puolesta mennen tullen palatessa! Tämän päivän ajoreitti ei ole pitkä, mutta ajamisen näkökulmasta jälleen yksi parhaista!
Haukkaamme myöhäisen lounaan Vang Viengissä jonka jälkeen lähden Severin kanssa pienelle loppuiltapäivän pyöräretkelle (moottoripyöräretkelle). Otamme suunnaksi Blue Lagoonin joka osoittautuu täysin greeniksi. Emme anna sen häiritä vaan kapuamme Blue/Green Laguunin luolille, jotka ovat positiivinen yllätys. Luolasto on luokkaa Halong Bay, mutta sillä erotuksella, että sinne ei ole tehty minkään näköistä luolapolkua! Luolastossa saa vaeltaa kaikessa rauhassa oman tai vuokratun otsalampun turvin. Teemme tunnin luolaretken. Ja sen ensimmäisen puolituntisen aikana luolat vain jatkuivat ja jatkuivat... ja jatkuivat edelleen kääntyessämme takaisin. Kääntyessämme tiesimme, että ulkona on kohta yhtä pimeää kuin sisällä ja seitsemäksi piti ehtiä kotiin. Meillä on tapana syödä seitsemältä... jos ei sitten myöhemmin syödä. Myöhemmin vain kun ajopäivä menee hämärän puolelle ja ei tuo nykyään enää juuri mene!

Jos ja kun Vang Viengin silta hotellille kestää Erkin pyörän, niin se kestää kaikki muutkin... oletimme! Eikä se väärä oletus ollut!