Ei tuosta ihan tarkkaan ota selvää, mutta saataa se noinkin olla mitä siinä sanotaan!

Päivä 31 | Ulanqob - Taiyuan | Kiina | 464km
Avaan silmäni ja katson ulos 0750! Sataa, sataa lunta! Olen nopeasti pystyssä ja totean, että tilanne ei ole niin paha kuin äkkipäätä kuvittelin! Kadut ovat sulat ja niillä liikkuu kaksirenkaisia! Ja katsoessani lämpömittaria, niin se on 4 astetta plussalla! Tähdenlennon mittaisen hetken mieleni ehti lastata pyöriä kuorma-auton lavalle. Nousimme illalla 500m ylemmäksi. Taiyuan on aika lailla tasan 1500 merenpinnan yläpuolella!
Hoidettuamme aamiaisen ja haalittuani lisää käteistä automaatista aurinko jo pilkottaa. Ainakin tämä osa Kiinasta on siinä mielessä erikoinen, että kortti ei käy oikein missään ja koko ajan on juostava automaatilla. Tai jos ihan tarkoja ollaan niin kortti käy monessa paikassa, mutta ainoastaan kiinalaisen pankin myöntämä kortti ja sellaista ei nyt satu olemaan! Mutta maassa maan tavalla olen aina tavannut sanoa ja sanon edelleen!
Tänään selviää myös se, että Kiina on etenemisen suhteen vähän niin kuin Japani. Paikallisteilla mennään enimmäkseen 60km/h ja tunnissa vähemmän. Jos haluaa edetä, niin se on siten moottoritie. Mutta päinvastoin kuin Japanissa, Kiinassa moottoritiet ovat moottoripyörille ilmaisia ja käytännössä kiellettyjäkin vaikka ei ihan varsinaisesti. Jos sen sanoo jotenkin selkeästi niin Kiinassa moottoripyörällä saa ja ei saa ajaa moottoritiellä! Ja moottoritielle on aina livahdettava puominaisten ohi pysähtymättä... ja puomit ovat sen verran lyhyitä että useimmista pääsee kelvosti. Tänään tosin yksi äkäpussi onnistuu pysäyttämään meidät ja siitä sitten takaisin paikallistielle ja yrittämään seuraavasta kohdasta, missä meillä oli parempi onni!
Kiinassa pieni on kaunista, mutta pieni kaupunki on täällä jotakin samaa kuin Helsinki, Vantaa ja Espoo yhdessä ja enemmän! Päivän päättäriimme Taiyuaniin kun yhdistää vielä Tampereen ja Turun niin ollaan liki todellisuutta. GPS kordinaatit vievät kilometrin sivuun ja maps.me sekin 500m, mutta kun tarpeeksi monta kertaa toistan paikallisille hotellin nimeä niin alkaa löytymään ihmisiä jotka tietävät ja lötyyhän se meidänkin koti muutaman kymmenen 20-40 kerroksisen talon takaa! Noita 20-40 kerroksisia on joka kylässä paljon, paljon ja paljon... parhaimillaan ja pahimmillaan silmän kantamattomiin!

Go South... ylhäällä vasemalta; Severi, Jani, Arto ja Erkki. Alhaalla vasemmalta; Kimmo & Crisse, Jussi, Sinikka ja Mr Wang!

Tietulliasema motorille. Vasemman kuvan oikeassa reunassa oleva nostinauto tukki 'normaalin' reittimme ja oikean kuvan keskellä oleva korppi pääsi pätemään! :]

Tätä arkkitehtuuria näyttii tänään riittävän... paljon paljon!

Oli kesä, oli mopo ja ihmeellinen Kiina! Jatkuu huomenna!