Päivä 4 Springfield – Lebanon 450 km

Route –hotellimme hieman hitaan aamiaistarjoilun jälkeen olimme valmiita kello kahdeksan lähtemään liikkeelle. Eilinen helle oli vaihtunut pilviseksi sääksi ja lämpötila oli nyt mukava parinkymmen asteinen. Matka alkoi Illiunoisin maissipeltojen välissä kierrellen taajamasta toiseen. Mt Olivessa pidettiin lyhyt tauko vanhan museoidun Shellin luona. Paikallisia museoautoharrastajia oli myös liikkeellä ja saimme ihailla heidän menopelejä samalla. Seuraavaksi suuntana oli Missourin osavaltio ja St Louis.  Ajoimme lähelle Eliel Saarisen suunnittelemaa Gateway Archin monumenttia ja hetken ihmeteltyäni muuttuneita liikennejärjestelyjä kävi ilmi että aluetta mukaan rakentamalla sinne museota tai vastaavaa. Ylös kaarelle emme lähteneet yrittämään vaan tyydyttiin ottamaan muutama valokuva muistoksi. Seuraavaksi St Louisin läpi routen reittiä pitkin pikkuhiljaa muuttuvissa. Vastaan alkoi tulla metsää ja enemmän kumpuilevaa maastoa sekä kalliomuodostelmia, eli villin lännen maisema anoi jo ensimerkkejä itsestään. Myös maissipellot alkoivat harventua. Lyhyen lounastauon jälkeen loppumatka legendaariseen Munger Moss –motelliin, jossa ikinuoret Ramona ja Bob ottivat meidät avosylin vastaan.

Mungeriin oli meidän lisäksi kerääntynyt museoautoharrastajien porukka ja he kutsuivat meidät motellin pihaan nauttimaan iltapalaa. Kutsun otimme mielellämme vastaan ja ilta sujui oluen ja pitsan merkeissä. Mukava päätös hienolle ajopäivälle.

Harrille maistuu aamupala. Hyvää kannattaa odottaa.

Harrille maistuu aamupala. Hyvää kannattaa odottaa.

Mt Oliven Shellillä tapasimme pari museoautoharrastajaa.

Mt Oliven Shellillä tapasimme pari museoautoharrastajaa.

Ajopäivä oli pilvinen ja mukavan vilpoisa eilisen jälkeen.

Ajopäivä oli pilvinen ja mukavan vilpoisa eilisen jälkeen.

Gateway Arch.

Gateway Arch.

Mailman suurin kiikkustuoli.

Mailman suurin kiikkustuoli.

Iltapala museoautoharrastajien kanssa.

Iltapala museoautoharrastajien kanssa.

Alkupään reittiä.

Alkupään reittiä.

...ja loppupäivä

...ja loppupäivä

Sami HokkanenKommentoi