Tunneissa tänään ehdottomasti pisin päivä - ensimmäiset 200 kilometriä mutkittelevaa vuoristotietä ja loppumatka kylien läpi kohti suurta satamakaupunkia Kochinia!

Kello soimaan 06.00 ja nopean aamiaisen jälkeen pyörät käyntiin! Tänään herättiin 2,5 kilometrin korkeudessa joten aamun lämpötilat poikkesivat tutuista luvuista. Mittari taisi näyttää 9 astetta...

Franklin ja huoltoautokuskimme Paven maistavat ensimmäistä kertaa elämässään Salmiakkia! "Whas it good?" - Kysyin. "Yes, very different, Sir" - kuului kohtelias vastaus. Ilme kertoo kyllä kaiken ;)

Aaron kanssa lämmitellään aamiaisen yhteydessä!

Sunnuntai tänään, mikä tarkoittaa että paikkausliike aukeaa vasta klo 10.00. Seinästä löytyi kuitenkin omistajan puhelinnumero ja lupasin 200 rupia "vauhtia, vauhtia" lisää :) 20 minuutin päästä kaveri oli jo irrottamassa etupyörää...

Vähän suunniteltua aikataulua myöhemmin, mutta kuitenkin hyvään aikaan pääsimme jatkamaan matkaa! Edessä niin paljon mutkia, kun vaan sielu ehtii ottaa vastaan. Liikennettä ei käytännössä ollenkaan - tällaista on moottoripyöräily Intiassa parhaimmillaan!

Nilghirin vuoristosta rannikolle vie yksi päätie ja 3-4 pientä varatietä. Monsuunsateet usein aiheuttavat maavyöryä ja päätie saattaa olla poikki pitkiäkin aikoja. Silloin käytetään varateitä. Nyt kuitenkin kaikki paikalliset kulkivat päätietä pitkin ja me saimme rauhassa kaarella tyhjillä neulansilmäserpentiineilla :)

Aurinko laskee Intiassa klo 18.00 ja vaikka miten tiukkaa tahtia pidetiinkin, niin viimeiset kilometrit Ernakkulam satamaan ajettiin laskevan auringon saattelemana. Viimeisetkin säteet valuivat horisontin taakse kun parkkeerasimme odottamaan seuraavaa lauttayhteyttä Fort Kochiniin.

"Milloin seuraava lautta tulee?" - kysyin ohikulkevalta Intialaiselta. "Noin parin kuukauden päästä!" - vastasi hän. Lautta oli remontissa! :) No ei hätä ollut tämännäköinen, vaan joudumme kiertämään uudenkaupungin kautta, pilkkopimeässä noin 25km verran!

Mahdollisimman hienossa letkassa lähdimme kiertämään ja aika pitkälle päästiinkin, ennen kun huomattiin, että Ari puuttuu porukastamme... Jossain vaiheessa kaveri lähti väärään suuntaan! Palasin toki muutaman kilometrin verran samaa reittiä pitkin takaisin, mutta Aria ei näkynyt. Ei muuta kun hotellille ja etsitään miestä sitten. Pari kilometriä myöhemmin, bongasin tiensivusta PeterPanBiken turvaliivin pukeutuneen hemmon! :) Arihan se siellä! Vieläkään ei tarkalleen tiedetä miten hän sinne päättyi ja millä tuurilla löysimme hänet miljoonakaupungista, mutta täydessä vahvuudessa pääsimme kun pääsimmekin vihdoin hotellille!