Päivä 20 | Easy Rider | Tucson - El Centro | 500km
Tänään startataan aamu IHOP:in kevyellä ameriikan aamiaisella, jolla nälkä siirtyy takuulla kauas iltapäivän puolelle!
Jaksaa jaksaa!
Täsä me ollaan ny!
Ajamme aamusta vielä Tucson Mountain Parkin ja Saguaro National Parkin kautta. Parit fotot ja mutkat, niin alkaa Tucson olla taputeltu!
Maisema kuin länkkäristä, kaktuksia kasvaa silmän kantamattomiin.
Pääsipä yksi piikikäs Ilsen syleilyynkin. Mahtako tuntua samalta kun Kaitsun reissusänki?
Jarmon sanoin, olo on kuin miniatyyrimotoristilla kukkaruukussa!
Tucsonin pohjoispuolella piipahdamme vielä kaffella Pinal Airparkissa, lentokoneiden hautausmaalla. Romutettuja ja romutukseen meneviä koneita on preeria pullollaan, jonkin lentoyhtiön käytöstä jääneitä Boeing 747 koneita on komea rivi!
Lentokoneiden "romis".
Johonkin tarvittu kattopeltejä varaosiksi?
Jokunen kone oli laitettu jo melko lailla atomeiksi.
Kentällä oli myös Boeing 747 Dreamlifter, joka on kuljetuskapasiteetiltaan maailman suurin rahtikone. Sillä kuljetetaan lentokoneiden osia Boeingin kokoonpanotehtaille ympäri maailmaa.
Ja vielä yksi hali!
Kahvikupillisten jälkeen lähdemme länttä kohti pitkin interstatea. Päräytämme hyvän siivun ja stoppaamme Gila Bendiin tankille. Sitten tapahtuu se mitä reissun tässä vaiheessa ei enää odottanut - Kaitsun rautaratsu poikii huoltoaseman pihalle, se ei enää käynnisty. Se siitä seurasi, kun eilen kehuttiin miten mopot ovat kestäneet!
Onneksi Gila Bendin pitstoppi on fasiliteeteiltaan mainio. On Subwayta ja huoltaria matkamuistomyymälöineen - ja siistit vessat! Tällä tauolla nimittäin vierähtää kaiken kaikkiaan lähes neljä tuntia, kun odottelemme Phoenixista varamopoa alle. Päätämme jäädä porukalla odottelemaan ja jatkaa matkaa kun saadaan uusi peli alle. Onneksi tämä rytmiryhmä keksii ajanvietettä ;)
Siinä lepää. Kaikkensa antaneena.
Gila Bendiltä lähti repullinen postikortteja maailmalle. Postipatet Harry ja Jalmari kiikuttivat odotellessa kortit postiin 6 mailin päähän ;)
Jarmo otti nokoset rotvallin reunalla.
Paikallista taidetta haukottelemassa Arizonan auringossa.
Paikallinen turisti paistattelee Arizonan auringossa ;)
Näin ameriikassa. Parhaillaan taisi olla neljä nupia jonossa.
Kauppaan kannettiin taas dollari poikineen. Jalmari sai uuden pilkkilätsän. Vai aikooko liittyä Sudenpentuihin?
Odotus palkitaan kun pihaan kaartaa puoli kuuden aikaa auto traileri perässä. Kaitsu saa alleen Road Glide Ultran, ja onkin ainoa joka ajaa loppumatkan kiiltävällä ja puhtaalla pyörällä, muilla alkaa Harlikat olemaan sen näköisiä että niillä on yli 6000 kilometriä päästelty pesemättä!
Vaihtomopo. Kyllä kiiltää!
Nöyrtynyt vanha sotaratsu antaa tilaa uudelle innokkaalle orille!
Tähän Harry sanoisi, että eipä ole bemareita tarvinnu työnnellä!
Kuuden aikaa päästään jatkamaan matkaa, vielä on 180 mailia hotellille. Aurinko alkaa pikkuhiljaa laskemaan, ja pääsemme ajamaan postikorttimaisemassa Arizonan auringon laskiessa horisonttiin. Fiilis saa ihon kananlihalle, tällaista on vain elokuvien trailereissa!
Lämmin preeriatuuli, aurinko laskee kaukana preerian takana olevien vuorten taakse. Stereoissa soi Dolly Partonin "Jolene", Harlikka kehrää alla. Mitä tekisit mieluummin?
Aurinko ehtii olemaan unten mailla jo tovin, kun tulemme hotellille. Tulee todistetuksi, että Harlikan uudet ledivalot ovat käsittämättömän hyvät, tuskin löytyy parempia!
Tänään vedetään illallinen pikakaavalla, jotta päästään nukkumaan - sillä huomenna aamulla lähdetään ajoissa. Edessä viimeinen ajopäivä LA:han ja pyörien palautus. Pidetään peukkuja että ehditään!
P.S. muutamia merkkejä alkaa olemaan jo siitä, että kolme viikkoa ollaan jo oltu Ameriikan maalla...
1. Matkanjohtajalla alkaa kasvamaan parran lisäksi jo palmun oksat päässä. Saint Patrick's Day meni jo....
2. Ameriikan kaloreita nautittu sen verran, että ei tahdo paikat enää kestää!
3. Porukka alkaa selkeästi trumpistumaan ;)