Päivät 48-49 | Tbilisi - Batumi - Ordu (Turkki) | 790 km

Vapaapäivän virkistämänä lähdimme liikkeelle Tbilisistä tuttuun kello yhdeksän aikaan suuntana Stalinin syntymäpaikka Gori, jonne oli matkaa reilu 80 kilometriä. Lyhyt visiitti talon luona jossa tuo lempeä diktaattori oli syntynyt ja matka jatkui kohti Borjomia. Aamulla katsottiin, että Borojmin kautta kulkeva reitti on mielenkiintoisempi ja googlen kartan mukaan myös päällystetty. No ensimmäiset 150 kilometriä näin olikin, mutta sitten se jatkui käytännössä hiekkatienä. Asfaltti oli jo ajat sitten irronnut pois. Hiekkaa, vuoristoa ja joidenkin pienten purojen ylityksiä riitti seuraavaksi neljäksi tunniksi ja loppumatka jatkettiin asfalttia pitkin Batumiin. Pitkähkö päivä, mutta todella upeat maisemat ja mielenkiintoinen reitti joka päättyi mustanmeren rannalle

Herra Stalinin synnyintupa.

Hienot oli alkumatkan tiet.

Eikä se nyt niin huono ollut tämäkään kun maisemat oli niin hienot.

Pientä puron ylitystä mahtui päivään. Ohessa Mikon tyylinäyte.

Maalaismaisemaa hiekkatien varrella. Tänne ei varmasti suurta määrää turisteja eksy.

Tänään jatkettin rikkoa pitkin Turkin rajalle, jonne Batumista oli matkaa vain 20 kilometriä. Georgiasta poistuminen kävi yhtä ripeästi kuin sinne menokin. Turkin puolella oli sitten vähän nihkeämpää. Ensin eivät meinanneet osata täyttää pyörien tietoja ja vaativat meidän vakuutusyhtiöiden vihreitä kortteja. Minun ja Visan IF:llä käsin täytetyt kortit eivät kelvanneet ja jouduimme ostamaan vakuutuksen rajalta. Ihme kyllä Danin joka oli luukulla ekana kelpasi, joten mitään logiikkaa siinä ei ollut. Paperien kanssa meni koko porukalta noin 1,5 tuntia, mikä kuitenkin säädyllinen aika. Turkin puolella tie kulkee pitkin mustan meren rantaa hyväkuntoisena asfalttitienä ja välillä muutamien taajamien läpi. Edettiin kuitenkin nopeasti Orduun ja kun kellosta otettiin tunti pois niin ennen neljää oltiin jo hotellilla. Kiva rantakaupunki joten ihan mukava, että oli lyhyehkö päivä.

Turkin puolella tie kulki mustan meren rantaa pitkin ja oli hyvää sileää baanaa.

Sami HokkanenKommentoi