Päivät 16-17 / Kathmandu - Kumari - Bidur / 75km = 2pv ajoa
Seuraavien kahden päivän tapahtumista puhutaan matkalaisten kanssa jatkossa paljon. Mielipiteitä on ollut ilmassa erilaisia. Yhdestä asiasta kuitenkin kaikki ovat samaa mieltä - nämä päivät eivät hevillä unohdu! :) Tällä pätkällä testattiin niin pyörien kuin kuskien fyysiset, henkiset ja muutkin rajat. Hattua täytyy nostaa kaikille, sillä suomalaista sisua löytyi joka ikiseltä pienen kylän verran...
Jo heti Kathmandusta lähtiessä huomasimme, että sateen jäljiltä tiet olivat "haastavassa" kunnossa. Juuri putsatut pyörät olivat muutaman kilometrin päästä kurassa ja jatkoimme sitkeästi matkaa...
Vauhti ei aina riittänyt mutaisiin ylämäkeihin...
Pääsimme muutaman tunnin aikana pilvien yläpuolelle ja sadekin näytti hellivän tässä kohtaa.
Vähän mutaa, mutta eteenpäin mennään!
Esko ylittää jokea jossain päin Nepalia...
Tiet huononivat tasaiseen tahtiin ja mutavelli sen kun lisääntyi. Puolessavälissä matkaa haluisimme kääntyä takaisin, mutta huomasimme ettei se ole mahdollista ja ainoa ratkaisu on puskeaa eteenpäin! Porukka hajaantui myös kahteen jossain risteyksessä - noin puolet Samin johdolla ja puolet minun mukana. Kumpikin tie taisi viedä samaan paikkaan, mutta hieman eri kautta. Pidettiin yhteyttä lällärien välityksellä. Viiden maissa radiopuhelimeista alkoi kuulua hälyttäviä uutisia - Kalelta paloi kytkin, sitten hetken päästä Tiinalta, Eskolta ja Markkulta.
Tällaista aamusta iltaan. Pyörän kuivapaino 180kg, siihen tavarat, ajovehkeet ja motoristivartalot päälle :)
17 pyörän porukasta 6 pääsi valoisaan aikaan määränpäähän. Loput ripoteltiin sinne tänne paikallisten hoitoon. Pimeässä ei ollut yksinkertaisesti mitään mahdollisuutta jatkaa matkaa...
Ja vaikka kaikki ei sitä tunnusta, niin käytännössä jokainen kävi tutustumassa Nepalin mutaan toivottua lähemmin ;)
Onneksi yöpaikanamme toimii tänään Tzakat Hospital Kumarin kylässä - ruhjeita, venähtymisiä, mustelmia ja muita huolia oli aika monella. Suurimmaksi osaksi porukka kuitenkin kaipasi kypäräkaljoja, lämpimän illallisen ja tyynyn pään alle - kaikki nämä saatiin järjestettyä.
Kaikkensa anttaneena :)
Mukava keskitason majapaikka löytyi :) Tuoksut ja äänet olivat erittäinkin motoristiystävälliset.
Kypäräolut maistui aivan taivaalliselta tämän päivän jälkeen!
Seuraava päivä...
Aamulla lähdettiin keräämään taakse jäänneitä pyöriä ympäri kyliä. Pyörät löytyivät kaikki samasta paikasta noin 10km sairaalasta jossa yövyimme. Kyläläiset olivat yöllä/aamulla keränneet ne meitä varten.
Pyörät josta oli palanut kytkimet, lastattiin kuormaautoon. Sami oli lähtenyt jo aikaisin aamulla jeepillä kohti Kathamandun RE edustusta - hakemaan varaosia.
Visalla murtuma kytkinkädessä, joten hänen ja parin muun pyörät kuorma-auton kyytiin ja päätielle!
Rukoilimme buddhalle ja samalla kaikille hindujumalille, että nyt ei sataisi pariin päivään - sininen taivas heti aamusta asti. Puolilta päivin tiet kuivuivat sen verran, että alkoivat olla ajettavassa kunnossa. Haasteita riitti silti.
Red Bullia ei täältä saanut, mutta Red Yak hoiti homman kotiin :)
Herrasmiesmotoristi lankka ajokengät aina kun on mahdollisuus.
Seuraava haaste oli pensan saanti. MIssään kumarin lähellä sitä ei ollut tarjolla, joten katkaistiin yksi sairaalaletkuista ja imettiin tankit tasaiseksi.
Mattigyiver vaihtaa palanneet kytkimet pyöriin, jotta matka voi jatkua.
Kaiken kaikkiaan kytkimet vaihdettiin 4 pyörään...
Noin kello 16.00 teimme ratkaisun, että kaikki ketkä kykenee ajamaan ja joiden pyörä toimi - lähtevät puskemaan kohti päätietä 25 kilometrin päässä. Loput porukasta tulisivat huomenna perässä. Eli 3,5 valoisaa tuntia aikaa päästä 35 kilometrin päähän. Kuullostaa helpolta? Sitä se ei ainakaan ollut.
Saavuimme Biduriin hotellin pihaan laskevan auringon viimeisten säteiden saattelemina. Hikisinä, haisevina, loppuun uupuneina mutta onnelisina! :) Näistä on kunnon seikkailu tehty!
Katso video alla:
