PeterPanBiken Laatokan matkan matkakuvauksessa kerrotaan, että "jos olet ajanut mökkitietä pyörälläsi, voit ihan hyvin lähteä sillä myös Laatokkaa kiertämään". Ei kuitenkaan erityisesti mainita, että renkaat saisivat olla kulutuspinnaltaan hyvät eikä vastaavasti oltu otettu huomioon, että mökille voi päästä asfalttitietäkin.

Tähän aamuun saakka olemme odottaneet kärsimättömästi, että milloin oikein päästään ajamaan sorateitä. Kohta menee hienot Gessu Bemarit ja muut Japanin matkaendurot hukkaan jos vain asfalttiteiden reikiä saa kierrellä. Puhumattakaan Hänen kuninkaallisesta korkeudestaan ja Britannian ylpeydestä; Triumph Tiger 800 XCx:stä. Todellista seikkailupyörien aatelia nimeään myöten...

Mutta onneksi tänään oli kaikki toisin, nokat kohti pohjoista korpea ja ajamaan sen pölyisiä ja monttuisia pikkutietä - jos niitä nyt tieksi voi kutsua, mutta oli helposti ainakin moottoripyörän mentävää uraa. Aamulla tankit täyteen väkivahvaa 91 oktaanista super poweria ja tietysti "kortti käy mutta maksut käteisellä" -rules huoltiksella.

Olipa hieno retki ajaa keskellä ei mitään kierrellen ja kaarrellen routamökkyjä, pehmeää hiekkaa, kiviä ja kaikenlaisia eri syistä johtuen syntyneitä reikiä ja esteitä. Reipas kolme tuntia ja 60 km kertoo tien joutuisuudesta ja jonka jäljiltä jäi jotain puhuttavaa jälkeenpäinkin. Tottakai matkan varrelle sattui paljon muutakin nähtävää, kyliä, siltoja, ikivanhoja rakennuksia jne, jotka eivät nähtävästi olleet joutuneet muutoksien kouriin yli kymmeniin vuosiin.

Joskus soratietkin loppuivat ja lopulta päästiin Jessolaan, jossa tankattiin vain janoisimmat pyörät, Teuvon pyörän bensojen jo loputtua 500 m ennen tankkauspistettä. Suzuki -ylivoima ei synny ilman energiaa. Kortti käy, mutta maksu käteisellä -rules. Ja käteiset oli rahastettu jo Vitelessä

Kansainvälisten luottokorttiyhtiöiden tarrat tankkausaseman ikkunoissa tuo kieltämättä tiettyä länsimaalaista tuulahdusta muuten - hmm. takapajuisen oloiseen Jessolaakin. Tauko paikalla ja kuskien välitankkaus erilaisia virkisteitä nauttien, joita saimme kätevästi paikallisesta valintamyymälästä. Konsepti toimi niin, että asiakas pyysi haluamansa tuotteen ja myyjä kävi tiskin takaa sen valitsemassa.

Lämpötila hipoi + 26 astetta. Matkaa Suojärven pitäjään oli noin 70 km. Jospa siellä kortti jo kävisi, jotta saadaan kaikki pyörät tankattua loppumatkaa varten. Tankkaus Suojärvellä onnistui "iloisessa palveluhengessä". Matka jatkui kaupungin ohituksella ilman sight seeing -kierrosta. Mutta perinteitä vaalien, päivän ensimmäinen harhaanajo - kätevät uparit ja takaisin oikealle ladulle. Kerrankos sitä nyt suurkaupungissa eksyy.

Nokat suunnattiin kohti Pitkärantaa ja Sortavalaa ja seuraava etappimme olisikin ehkä matkan yksi mielenkiintoisimmista kohteista, kaiken Pietarhovin ja Pushkinin loiston jälkeenkin.

Ajamme pölyistä tietä kuoppia kierrellen hiekkakankaiden ja soiden läpi rakennettujen teiden, joiden tukeista tehtyjä pohjarakenteita routa nostaa mukavasti pöllin paksuisina esteinä keskelle maantietä.

Kollaa kestää, Kollaajoen taisteluiden kirjallisuus ei jätä ketään suomalaista kylmäksi. Lähestyessämme Kollaajokea paikan tunnistaa helposti siitä, että joen itäpuolella on näyttävä puna-armeijan muistomerkki Kollaan taisteluissa kaatuneiden venäläissotilaiden muistoksi. Kiveen hakatuista nimistä voimme päätellä, että siinä paikassa oli naapurilla mennyt miestä kun sodassa, suomalaisten laittaessa hanttiin kaikin voimin - ja linjat pidettiinkin koko talvisodan ajan.

Suomen puolella jokea oli vähemmän merkittyjä taistelupaikkoja, mutta yksi jämpti ja asiallinen merkki johdattaa meidät kenttähautausmaalle ja Suomen valtion pystyttämälle muistomerkille.
Vaikuttava paikka, vanhat juoksuhautojen jäänteet muistuttavat meitä siitä kovasta päättäväisyydestä ja uhrista jonka suomalaiset sotilaat antoivat isänmaataan puolustaessaan. Iso respect heille, muuten ei ehkä moottoripyörältäisi Bemareilla ei Triumpheillakaan.

Jos kuvittelit, että päivän haastavimmat sorapätkät oli ajettu jo aamupäivällä, niin erehdyit, sillä iltapäivällä päästiin kokemaan jotain aivan uutta. Upea neljän täysperävaunu tukkirekan karavaani veti perässään sellaisen pölypilven, jota ei ennen olla nähty. Pöly seisoi täysin tyynessä metsässä estäen kaiken näkyvyyden ja salvaten hengityksen. Olipa hieno näky kun tasaisen harmaita miehiä tupsahti metsätieltä yksi kerrallaan päätien varteen. Lyhyt juomatauko paikalla ja pikainen siirtymä Sortavalaan ja siellä edelleen hyvin ansaituille kypäräkaljoille, joita ei tietenkään oltu vältelty matkan aikana muutenkaan. Mutta, nyt jos koskaan - ne oli ansaittu.

Kaitsun ER 6 ja asiallinen rengastus, tällaista ei olla ennen ER:n alla nähtykään

Baijerilainen Moottori Wekotin. Seppo K.

Baijerilainen Moottori Wekotin. Tapani L.

Kollaajoen taistelupaikka, Jake, Tapani ja Kai

Suuri kunnioitus ja iso kiitos isänmaan taistelleille Suomen sotilaille

Naapurin puolen kavereille oli laitettu hieman näyttävämpi merkki. "Voittajien" on helppo hymyillä.

BMW-Yamaha niille, jotka kulkevat omia polkujaan. Timppa S.

Puolittainen pölypilvi, Bemarin puikoista katsottuna pölykin näyttää vähäiseltä

Päivä 4 | Vitele - Jessola - Suojärvi - Sortavala | 300 km