Päivä 10 | Route 66 | Page - Grand Canyon - Kanab | 350km
Glen Kanyonin 220 metriä korkea pato!
Herättiin Powell järven rannoilta Utahin ja Arizonan rajalta. Hieno aamu ja pilvetön taivas. +27C heti kättelyssä :) Mutta ei tänne valittamaan tultu vaan nauttimaan kruisailusta mielettömissä maisemissa ja tänään luvassa todellakin parhaita maisemia mitä Amerikassa voi nähdä - Grand Canyon!
Ensimmäinen ajopätkä on lyhyt - Dennysiin aamiaiselle! On jo todettu, että maisemat näyttävät paljon paremmalta kahvin ja pekonin jälkeen :) Siitä pari kilometriä näköalapaikalle josta avautuu hienot näkymät lake Powellin padolle...
”Horseshoe bend” eli hevosenkenkä mutka on mielenkiintoinen luonnonoikku Pagen lähellä Arizonassa. Coloradojoki virtaa 300 metriä alapuolellamme!
Matka jatkuu ja tie kulkee! Moottoripyörillä lähestyimme Grand Canyonin pohjoisrinnettä - jo ennen varsinaista kansallispuistoa näky on henkeäsalpaava.
Arto kulkee vielä tänään Mussen takapenkillä kolarin jälkeen...
Itse olen Grand Canyonilla käynyt jo muutaman kerran, mutta joka kerta näky on yhtä vaikuttava. Vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuu, minkälainen näkymä eteen avautuu. Koskaan se ei ole samanlainen. Pelkästään maiseman hahmottamiseen menee noin 15 minuuttia, mutta vaikka tätä katselisi loppuelämän, ei sitä koskaan oppisi tuntemaan täysin. Kanjoni aina yllättää...
Jyrkät kalliot ja maiseman upeat värit jäävät takuulla mieleen. Grand Canyonin seinämät putoavat pystysuoraan alas lähes kahden kilometrin syvyyteen. Kanjonin pohjalla pilkottaa kiemurtelevana kapeana nauhana virtaava Colorado-joki. Jyrkänteen pohjoisrinne siintää kilometrien päässä.
Luonto on muokannut maisemasta mielikuvituksellisia muotoja. Kerrokselliset, eriväriset kivimassat muodostavat tornimaisista huipuista kivisiä katedraaleja. Vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuen väriloisto vaihtelee kullankeltaisesta syvänpunaiseen. Paraskaan valokuva ei tee oikeutta näkymälle. Se on itse nähtävä paikan päällä.
Aikansa kanjonilla vietettyä lähdimme kurvailemaan kohti päivän päättäriä - Kanabia, Utahin puolella. Mukavaa mutkaa riittää kansallispuistossa noin 80 kilometrin verran, mutta vissin Jarmo jossain vaiheessa kyllästyi jatkuviin serpentiineihin ja päätti oikaista pellon kautta :)
Onko se biisoni tai lehmä? Harrikka se taitaa olla!
Taas kerran onni onnettomuudessa mukana ja Jarmo selvisi naarmuilla ja henkisillä skraaduilla. Toki ensiapua annettinin heti paikanpäällä ja asemalta tuli lääkäri 10 minuutiin sisällä. Pyörä lunastuskuntoon, joten Jarmo hyppäsi Mussen takapenkille Arton, Jannen ja Jukan kaveriksi...
Miksi ajella itse pyörällä kun pääsee mukavasti takapenkillä? ;)