Aamulla herätys vasta klo 8 aikaan kun suunnitelmien mukaan lyhyt päivä. Onneksi jurtassa oli kamina vähän tuomassa lämpöä. Hillitön kylmä tuuli ja lämpötila pakkasella. Sängystä suoraan ajoasu päälle ja pipo päähän. Talvihanskat käteen ja aamutoimet käyntiin.

Viimeisen jurtta majoituksen pihassa oli muutama heppa parkissa

Hieno kylä keskellä erämaata. Kylän vieressä heti hieno ajopaikka.

Aamupalan jälkeen startti kohti Tsingis Kaanin patsasta. Valittavana on päällystetty tie ja autiomaa. Valinta on helppo. Autiomaa kutsuu. Heti alkumatkasta saamme jäähyväiset. Pari villihevoslaumaa juoksee saattueemme edestä ja jatkaa meidän vierellä jonkin matkaa samaan suuntaa. Voiko hienompaa lopetusta retkelle olla.

Hyytävää tuulta vastaa ei montaa suojaa Gobissa ole

Hienot maisemat jatkuvat esikaupunkiin asti. On kuin lapin tuntureille ois tultu. Reilun tunnin ajon jälkeen ilmestyy horisonttiin Ulan Batorin lentokenttä. Kun saavumme kaupungin laidalle koittaa toinen rengasrikko. Huttusen Pekan takarenkaasta löytyy naula. Pikaisesti rengas kuntoon ja matka jatkuu. Ohitamme Ulan Batorin itäpuolelta. Hanaixin kaupungin kohdalla on lounas. Koska on todella kylmä on kokkimme tehnyt hienon ratkaisun. Suuntaamme hänen vakituiselle työpaikalle. Ravintolassa on keittiö, mutta meidän kokki kantaa oman kenttäkeittiön ruokasalin nurkkaan ja pyöräyttää meille ruuat.

Ruuan jälkeen mun DR ei meinaa lähtä käyntiin. Vartin jumpan jälkeen hörähtää vaivalloisesti ja pääsemme Tsingis Kaanin patsaalle. 40 metriä korkea kromattu monumentti. Käsittämätön laitos joka on rakennettu vain 10 vuotta sitten. No tulipa nähtyä.

Paluu Ulan batoriin on jo sitten aikamoista räpeltämistä. Nyt mun mopo tekee lakon eikä suostu käymään. Joudun kyytiläiseksi Markun Dr:n taakse. 500 metriä patsaalta saattueelle tulee jälleen stoppi. Paikallisoppaan ketjut lojuu keskellä tietä. Nappaan yhden mopon ja käyn ilmoittamassa asentajille että jättävät tilaa vielä yhdelle pyörälle. Nyt on sitten Pik Upin lava täynnä raatoja. Pikku bussin tulee noukkimaan meidät nyt tien varresta. Pyörien kyydissä ei ole enään tilaa. Kaiken räpellyksen ja ruuhkien jälkeen olemme Ulan Batorissa vasta illalla seitsämän jälkeen. Emme ehdi enään ennen ruokaa hotellille, joten suuntaamme yhteen kaupungin hienoimmista ravintoloista suoraan erämaasta. Kaikilla muilla on puvut päällä. Meillä hiekkaiset ajoasut. Silti hovimestari toivottaa meidät tervetulleeksi ja kysyy vain että ”toivottavasti oli hieno ajopäivä.”

Ruuan jälkeen hotellille. Suihkuun, kamojen pakkaus ja parituntia unta palloon. Klo 4 aamulla herätys ja kohti lentokenttää. Paras reissuni on loppulentoa vaille valmis. Kiitos ja kumarrus.

Miksi lähtisit mukaan seuraavalle retkelle?

Mikä sen hienompaa kuin ajaa kevyellä endurolla reilu viikko erämaassa.

Oma kokki joka hoitaa lounaat ja välipalat.

Aamupala ja illallinen hienoissa jurtta kylissä.

Mekaanikot jotka hoitaa polttoaine huollon ja pyörien korjaukset.

Varapyörät auton lavalla, ja jos loppuu niin uusia tulee Ulan Batorista.

Omat matkatavarat kulkee kokin pakussa joten päivällä ei tarvitse olla mukana kuin omat juomat selkärepussa.

Toki tämä reissu vaatii aika hyvää kokemusta endurolla ajamisesta. Varsinkin pehmeässä hiekassa.

Kyytiläisiä tällä reissulla ei voi olla koska ajamme keveillä moottoripyörillä.