PÄIVÄT 14 ja 15 I BARSTOW - VIKTORVILLE - LOS ANGELES I n. 250km
Viimeinen ajopäivä alkoi reippaasti kello 7.00. Edessä oli pitkä päivä, ja lopussa häämötti Santa Monica Pier ja Route 66 päätepiste. Ennen Los Angelesin ruuhkia pääsimme kuitenkin nauttimaan vielä hetken vuoristoteistä, isoilla mutkilla. Samoilla mutkilla sattuikin olemaan joku super autojen koeajopäivä, ja lisäjännitystä matkaan toikin ohi viuhahtavat Mc Larenit, Ferrarit, Lamborghinit, Mustangit, Lotukset, Bemarit, Mersut…
Pieni tauko mutkatiellä, ja eteenpäin…
Ruokatauko, ja eteenpäin…
Santa Monica parkkihalli, ja nyt päästään päätepisteelle!
Los Angelesin ruuhkissa on haaste sukkuloida pienemmälläkin porukalla, ja nytkin osa meistä kiersi toista kautta päätepisteelle. Sami johti suurimman osan, Riitta muutaman loppupään pyörän. Hollywood (kylttikin vilahti), Beverly Hills ja moni muu “teevestä tuttu” paikka ohitettiin, matkalla kohti Santa Monicaa. Jari oli jäänyt myös merkkaamaan paikkaa, mutta jossain kohti oltiin menty siitä ohi, lopulta Jari löysi kuitenkin itse paikalle. Sami jäi Jarin kanssa vielä Santa Monicalle, kun Riitta lähti vetämään muuta ryhmää kohti, pian sulkeutuvaa, vuokraamoa.
Päästä päähän - homma hoidettu! Jarikin pääsi kuvaan hieman myöhemmin.
Tyyni valtameri ja Santa Monica Pier. Los Angelesissa on ruuhkaa aina, ja joka paikassa. Mutta kuitenkin ihmisillä on rento ja ystävällinen asenne. Ajoimme Harrikoilla Pierille, vain huomataksemme, että sen parkkipaikka oli kiinni. Ei kun takasin samaa tietä, ja kaikki väistyi kiltisti.
Saavuimme vuokraamolle ihan viime minuuteilla, ja saimme jalan ns. ovenväliin. Vielä piti käydä tankkaamassa ennen palautusta, ja viimeinen tankkaus olikin varmaan matkamme nopein! Tämä porukka oli jo niin hyvin hioutunut näihin tankkauskuvioihin, että rallitallit olisivat olleet kateellisia siitä tehokkuudesta! Palattuamme vuokraamolle Sami ja Jarikin ilmestyivät paikalle. Kun saatiin kuitattua pyörät pois käsistämme, oli kaikilla varmaan aikamoinen voittaja fiilis, ja syytä olikin. Route 66 on hieno matka, ehdottomasti kokemisen arvoinen!
Nyt voi rentoutua ja alkaa muistelemaan hienoa matkaa.
Kaksi ryhmää sulautui hyvin yhteen tällä matkalla. Vaikka meitä oli monta, se ei aiheuttanut ongelmia.
Matkan päättyminen tuntuu aina sekä kivalta, että haikealta.
Mitenköhän huomenna aamulla, kun ei olekaan pyörää mitä pakata. Suuntana lentokenttä ja kotimaa.
Pieni taksimatka vuokraamolta hotellille, suihku ja yhteinen viimeinen illallinen. Tunnelma oli rento ja mukava. Matkalaiset tuntuivat olevan tyytyväisiä siihen, että ottivat ja lähtivät matkaan. Erästä matkalaistamme lainatakseni: elämää pitää elää nyt, maailma on kaunis, nauti siitä kun vielä voit! Kiitos kaikille, olitte paras mahdollinen, ensimmäinen, Route 66 ryhmäni!