Päivä 5 | Rotorua - Napier - Wellington | 480 km
Uusi Seelantilaiseen tapaan pitää näköjään järjestää opastettu kiertokävely, jotta siitä voisi periä käyvän turistihinnan. Ostimme liput, mutta osallistuimme omatoimisesti vulkaanisen kylän kiertokävelyyn kuuman veden höyrytessä omia aikojaan maan koloista ja lähteistä, samalla odotellen 45-60 min välein aktivoituvia höyrysuihkuja. Näitä hetken odoteltuamme päätimme sananmukaisesti hylätä savuavat rauniot ja siirtyä Taupoon seuraamaan raikkaamman ja samalla juoksevamman veden virtaamista, jota Huka Falss tarjosi ihailijoilleen aivan riittävästi.
Tauposta suuntasimme Napieriin, joka on lähes aito ja alkuperäinen Art deco -henkinen kaupunki. Kaupunkikuvaan kuuluu muun muassa vanhoja 30- luvun rakennuksia, autoja ja manuaaliset liikennevalot jalankulkijoille. Päästäksemme Napieriin ajamme ensin noin 180 kilometrin erämaataipaleen jota voi ansaitusti kutsua mutkatieksi, nam nam, ne tietysti maisemat ja ylä- ja alamäet.
Napierista ajamme ”tylsän kautta”, eli ei merkittäviä mäkiä eikä vuoristoteitä Mastertoniin, josta suuntaamme Wellingtoniin. Ennen Wellingtonia vielä yksi vuoriston ylitys luxus -kertoimilla, niin hupaa mutkaa ja mäkeä harvoin tulee vastaan kahta kertaa samalla matkalla, paitsi tällä matkalla, jolla niitä tuntuisi tulevan solkenaan. Uusi Seelanti on elävän motoristin paratiisi, sitä ei olla turhasta keksitty.
Majoittuminen, eli Studiot alle ja peitto päälle ja valmistautumaan huomiseen vapaapäivään. Ajokilometrejä tälle päivälle kertyi 480 km ja samalla Pohjois Saaren osuuden neljän ajopäivän yhteissaldoksi kertyi noin 1800 km. Kaikki ajopäivät olivat normaalin työpäivän mittaisia kuten PeterPanBiken matkakuvauksessa kerrotaan, mutta kunakin ajopäivänä myös paiskittiin kunnolla ylitöitä ja jopa hyvillä mielin. Tähän on hyvä lopettaa ja aloittaa huominen vapaapäivä Wellingtonissa.
Tehokowhitu-a-tu on selkeä ja kuvaava nimi kylälle, jonka ympäröi vulkaaniset lähteet ja vedenpurkaukset.
Ikuinen pata tulella. Ei kannata kokeilla veden lämpöä jos ei usko; kokeiltu on…
Hylätkäämme kylä ja ajoneuvoihin nouse!
Huka Fallsissa vettä riittää
Japi ja Hessu Suomen Turuust..
Napierin autokanta on kunnon Art Deco -mallia joilla voi huristella kiertoajeluita ympäri kaupunkia.
Melkein punaiset tai sitten vihreät? Mutta puomin asento on ratkaisevin.
Kohti etelää, mutta Mastertonista vasempaan jotta pääsee kakkostielle ja todellisen mutkamäen kautta Wellingtoniin.