Päivät 8 ja 9 | Aral - Baikonur -Kyzylorda - | - Jezqazğan | 480 + 420 km

Päivän kahdeksan aamuna starttasimme matkaan kameleiden keskeltä Aralskista ensin tankkaamaan pyörät ja sitten aamiaiselle. Aamiaiseksi saatiin pari kananmunaa, rasvaisia makkaransiivuja ja leipää. Vihreää ei ole muutamaan päivään juuri näkynyt. Matkaan kohti Baikonurin avaruuskeskusta, joka oli parin sadan kilometrin päässä. No perillä kävi ilmi, että sinne ei ole asiaa kumpaankaan, ei avaruuskeskukseen eikä Baikonurin kaupunkiin. Lupa veisi kuukauden ja olisi erittäin kallis jos haluaisi viereilla keskuksessa. Siellä on muun muassa museo, mutta eivät ole täällä tajunneet että vierailijoita voisi riittää ja vain isomman rahatukun kanssa pääsee käymään. Saattaa johtua siitä, että alue on Venäjällä vuokralla ja kumpi sitten hyötyisi turismilla.

Koska näin oli, jatkoimme matkaa eteenpäin ja ohi alkuperäisen suunnitelman jäädä Baikonurin läheisyyteen. Menimme yöksi Kyzylordaan joka toimi vuosina 1925–1929 Kazakstanin pääkaupunkina ja parempi, kuin nuo pienet kuvat kylät ja kaupungit, mitä tässä viime päivinä on ollut. Aurinkoinen ja tuulinen oli päivä jälleen. Nyt ollaan kuitenkin pysytelty alle +30 asteen, joten sen suhteen on kevyempää ajella.

Aral ja kamelit jäivät taakse.

…tai oli niitä kameleita pitkin matkaa.

Ainoat rakennukset, mitä avaruuskeskuksesta näkyi.

Avaruuskeskuksen portilla. Tässä sai ottaa kuvan.

Tänään matka jatkui Kyzylordasta kohti Jezqazğania. Tiedettiin että edessä voi olla jonkin verran hiekkateitä, mutta sitä oli paljon ja monenlaista. Ensin pehmeää hiekkaa ja sitten kovaa isoa kivenmurkulaa ja pomppuista teitä ja lopuksi pätkä kohtuullista päällystettä ja vielä perään surkeaa asfalttia. Varsinainen koetus pyörille ja eihän se ihan vammoitta mennytkään. Eeron pyörän iskarista valui hieman öljyä ja minun takarenkaaseen tuli iso viilto. Sitä paikattiin ja sisärengasta vaihdettiin kahteenkin otteeseen tien päällä kuumassa autiomaassa ja loppujen lopuksi pääsin 30 kilometrin päähän kaupungista. Loppumatka hinausauton lavalla korjaamolle jossa rengasta alettiin laittaa kuntoon ja minä menin hinurilla hotellille jossa olin loppuporukan kanssa olosuhteisiin nähden ajoissa, eli kuuden maissa. Koko reilu 400 km matkalla ei ollu ainuttakaan huoltoasemaa, ei mobiiliverkkoa ja alkumatkasta yksi ruokapaikka eikä muuta. Paikalliset kyllä pysähtyivät auliisti auttamaan. Olipa seikkailupäivä, mutta kaikki äijät on kunnossa.

Lepakko oli lässähtänyt pyörien viereen aamulla kun lähdettiin.

Tässä vaiheessa tie oli vileä hyvää

Sitten alkoi hiekat.

Jannen kanssa paikkaupuuhissa.

Rakkakuski tarjosi kernaasti apua, eikä halunnut mitään palkkiota.