PÄIVÄ 4 I LADY’S TOSCANA I POMARANCE I 257 KM

Viimeinen ajopäivä alkaa jälleen kello 9. Tänään vuorossa Pomarance ja koko joukko muita kauniita vuoristokyliä. Aamusella vuorilla on vähän sumua ja pilviä, mutta 11 mennessä taivas kirkastuu, ja lämpötila alkaa nousta. Pomarancen jälkeen kierrämme vielä mm. Casole D’Elsan ja Castel San Gimignanon kautta, sekä vielä monta pienempää kylää matkalla. Näillä mutkateillä ajaminen on huomattavasti raskaampaa kun mihin Suomen suht suorilla, tai niin sanotuilla mutkateillä, on totuttu, koska olet koko ajan menossa joko ylös tai alas, ja keskittymistä tarvitaan. Mutta teiden kunto on todella hyvä, ja nämä pyörät mitkä meillä on, ovat juuri sopivia tähän maastoon. Osa porukasta jäi Pomarance-kierroksen jälkeen jo hotellille, ja osa jatkoi ajopäivää vielä 100 kilometrillä. Vuokraamon kanssa oli sovittu pyörien luovutus kello 18, he tulivat ne jälleen hakemaan. Jälkimmäinenkin ryhmä ehti käydä suihkussa, ja sitten olikin aika lähteä tutustumaan viinikellareihin, jonka jälkeen vielä viimeinen Toscana-illallinen ja viininmaistelu hotellilla.

Ratsut rivissä linnanpihalla, odottamassa ajopäivää.

Aamiaisterassi.

Pomarance, pyörät parkkiin ja kylille. Lauantaina oli liikkeellä paljon muitakin motoristeja.

Yksi yhteinen piirre - monien muiden lisäksi, näissä vuoristokylissä on se, että tasasta maata on vähän. Kujat kulkee ylös ja alas.

Toscanan vuoriston valloittajat! Mahtava naismotoristiryhmä.

Omistajarouva esitteli meille viinikellarin ja valmistustilat.

Sukuvaakuna kertoo suvun tarinaa, kun symbolien merkitys avataan. Maria Giulia Frova kertoi isoisänsä isän ostaneet tilan aikoinaan Toscanan “kuninkaalta” eli siis merkittävältä, mutta lapsettomalta mieheltä. Maria itse on sukunsa ensimmäinen joka on syntynyt kartanossa ja jatkaa nyt johtohahmona.

Nykyaikaisesta viininteosta on romanttisuus saanut siirtyä tehokkuuden tieltä.

Tuuli esittelee Marian isoäidin viinitynnyriä, tästä riitti isompiinkin bileisiin…

Näissä säiliöissä viinit tekeytyvät, juuri oikeassa lämpötilassa, juuri oikean ajan.

Arvokkaimmat viinit saavat vielä levätä, osa jopa vuosia, perinteisissä puutynnyreissä.

Kellarissa on tiloja, joissa voidaan järjestää tilaisuuksia pienille ryhmille.

Tästä Marian “woman cavesta” voi olla kateellinen. Pöydällä poikittain oleva pullo on alkuperäisestä, heidän häihin tehdystä viinierästä. Viini osoittautui niin suosituksi, että se on edelleen tuotannossa.

Maarit ja Laura tornin kellariportaissa.

Kartanon etupuoli

Virpi ja Tuuli hotellin ravintolan edessä.

Pitkän kaavan mukaiseen Toscanalaiseen (tai yleensäkin Italialaiseen) illalliseen kuuluu alkuruoka, ensimmäinen ruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Kannattaa siis olla nälkäinen kun istuu tähän pöytään!

Piero toimi jälleen seremoniamestarina illallisella, ja viininmaistelussa.

Iltahetki hotellin terassilla, huomenna lähdetään kotiin.