Eilen ylitettiin Lofoottien ja Ofoottien raja. Raja ylittyy, kun ajetaan sen pitkän tunnelin jälkeen oikealle, alamäkeen kaartuvaan kurviin ja ajetaan yli sen sillan, jossa on siniset kaiteet. Tiedät varmaan paikan? Vaikka yleisesti ottaen puhutaan Lofooteista, niin paikalliset ovat tarkkoja siitä, ettei “itäsaaristoa” kutsuta ansiotta Lofooteiksi, vaan ainoastaan sen läntisintä saaristoa. Hauska piirre “valtion rajasta” on mm. se, että jos haluaisit vaikkapa ostaa “Lofootit” -nimetyn tai merkityn matkamuiston, niin sellaista ei ole myytävissä vasta kun Lofooteilla. Kannattaa käydä itse toteamassa tai lähteä mukaan seuraavalle PeterPanBike matkalle, jos et usko tätä, tai vaikkapa Lofoottien tarra puuttuu vielä matkakohde kokoelmistasi.

Svolverissa ei aamulla satanut eikä satanut koko Lofoottien päivämätkalla, ja se on varmastikin maininnan arvoinen asia. Puolipilvisessä kelissä suuntasimme kohti Å:ta. Ei suinkaan hana auki, mm. Jaken tukalan rengastilanteen takia, vaan pikemminkin nautiskellen Lofottien parhaasta annista, sen maisemista. Moni taisi pitää myös siitä mukavasta, rantaviivan ja vuonon pohjukoita seuraavasta mutkatiestä. Vähän kokemattomammat matkaajat ovat saattaneet ajaa tielaitoksen ohjeistuksen mukaisesti suoraan päätietä kohti Å.ta, mutta me valitsimme vielä hauskemman ja kauniimman reitin.

Saavuimme ikään kuin takakautta Leknesiin, jonka jälkeen alkaa mielestäni parhaat maisemat ja tiet mitä Lofootit tarjoaa. Tällä viimeisellä 65 km:n matkalla kokee ehkä kaiken, mitä olet koskaan voinut Lofooteilta odottaa. Edelleen myrskyävä meri tarjosi suotuisat olosuhteet Lofootit Beachilla paikallisille surffaajille; sinne vaan, jääkylmään ja vaahtopäinä kuohuavaan mereen kuin Kaliforniassa konsanaan.

Päätepisteemme Å:n lähestyessä säätilakin taas kirkastui. Ohitimme tärkeimmät tunnelit meren tuntumassa pysytellen. Hamnoyn jälkeiset viimeiset 13 kilometriä voisi vaikka kävellä upeita maisemia ihastellen - tai ehkä ne näyttivät vielä upeammalta moottoripyörän selästä tarkastellen.

Loffotit päättyy Å:hon ja tarkemmin ottaen sen parkkipaikalle, joka samalla Napapiirin pohjoisen puolen Norjan läntisin piste, minne voi ajaa moottoripyörällä.
Nyt tuli uusi rasti “to do” -listan ruutuun “käyty”. Parkkipaikalta oli vielä parin sadan metrin kävely niemen kärkeen, jonka jälkeen Norjan meri aukesi edessämme. Jos olisi ollut selkeämpi sää, eikä maapallo ei olisi pyöreä, täältä voisi nähdä Amerikkaan saakka.

Paluumatkalla poikkesimme Hamnöynaan, ehkä Lofoottien parhaaseen kalaravintolaan lounaalle. Söimme ehkä parhaat merelliset kalakeitot koskaan, jonka jälkeen ajoimme vielä 350 km matkan kohti yöpymispaikkaamme Narvikia, mutta ei silloinkaan suorinta tietä.

Tauko paikalla, ihmetellään sitä rengasta

Lofootit | Päivä 7 | Svolver - Å - Narvik | 460 km