Päivä 3 | Mariehamn - Kökar 70 km
Aamulla herätys siinä kahdeksan jälkeen ja sitten aamupalalle. Hotelli Cikadan aamupala oli sellaista perustasoa, ei parasta muttei huonointakaan. Tämän jälkeen oltiinkin valmiita siirtymään jalan huimat 100 metriä Ahvenanmaan merenkulku museoon.
Puolet ryhmästämme purjelaiva Pommerin keulakannella
Reilu tunti kului merenkulun historian merkeissä. Lopuksi vielä vierailtiin museo laiva Pommernilla. Pommern (entinen nimi Mneme) oli laivanvarustaja Gustaf Eriksonin purjealus jolla kuljetettiin viljaa Australiasta Eurooppaan ja joka on nykyisin museolaivana Maarianhaminan satamassa. Pommern voitti epävirallisen purjehduskilpailun ”The Grain Races” Australiasta Englantiin kaksi kertaa.
Sääkin oli jälleen lämmennyt oikein kunnolla ja hikeä pukkasi pintaan meidän suunnistaessa Järsön maisema lenkille. Reilut 10 km suuntaansa ja palatessa kierreltiin vielä Maarianhaminan katuja hieman eri reittejä ajaen.
Koska helle painoi päälle päätimme pysähtyä paikallisessa S-marketissa vesi-/mehu täydennykselle. Tämän jälkeen käännimme mopojemme etupyörät kohde paikallista lentokenttää, joka vaikutti kovin hiljaiselta. Itse asiassa kentällä ei ollut yhtäkään konetta. Täältä on ainakin aikaisemmin ollut lentoyhteyksiä ainakin Turkuun, Helsinkiin ja Tukholmaan.
Aeropuerto Mariehamn
Seuraava kohteemme olikin Jomalan kirkko joka nimensä mukaisesti sijaitsee Jomalan kunnassa. Kirkko on omistettu Ahvenanmaan suojeluspyhimykselle, Pyhälle Olaville. Kirkko on rakennettu todennäköisesti vuosien 1270 ja 1290 välillä. Näin ollen se on Suomen vanhin kivinen pitäjänkirkko. Kirkossa oli parhaillaan menossa konfirmaatio tilaisuus, joten tyydyimme ottamaan pihamaalla muutamia valokuvia.
Huh hellettä!
Täältä matkamme jatkui kolmostielle ja edelleen Lemströmin kanavan jäätelökioskille. Pehmikset kaikille ja siirryimme seuraamaan muutamia kanavassa ohitse lipuvia veneitä. Lemströmin kanavaon Jomalan ja Lemlandin rajalla sijaitseva avokanava joka valmistui 1882. Se yhdistää Maarjanhaminan itäsataman ja Lumparnin- Kanava on pituudeltaan 350 metriä.
Vanha museoitu silta
Jäätelö hetken jälkeen olikin jo aika siirtyä Pellaksen laivurin talolle kahville. Elävä museo ja kahvio aidossa, kotoisasti talonpoikaistyyliin sisustetussa laivurintalossa, joka on peräisin 1800-luvulta. Sisäänpääsy maksu kohtuullinen 5 € per henki.
Pellaksen laivurintalo
Lauttaa odotellessa
Kahvit juotuamme jatkoimme kohti Långnäsin satamaa jossa tunnin odottelun jälkeen lastasimme pyörämme Ms Knipanin kannelle. Osa pyöristä kiinnitettiin liinoilla ja osa pelkkien puukiilojen avulla. Viimeksi mainittu on yleinen tapa Maakunta lautoilla.
Pyysyyköhän ne siinä ?
Väli pysähdykset Överössä sekä Sottungassa. Sottunga ranta terassi näytti olevan täynnä lauantai illan viettäjiä. Aurinko ja raikas meri-ilmasto alkoivat väsyttää lähes tulkoon kaikkia meitä ja taisipa siinä jotkut ottaa torkutkin laiva matkamme aikana.
Sottunga
Rantauduttuamme Kökarin saarelle ajoimme kolme kilometrä katsomaan olisiko paikallinen handeli vielä auki. Ei ollut mutta sauna virvokkeet saisi toki hotelliltakin. Majoituimme hotelli Brudhälliin, joka jälleen kerrn oli saaren paras ja samalla ainoa hotelli. Tämä hotelli sijaitsee mahtavalla paikalla. Tavarat huoneisiin ja nopeasti saunomaan. Tunnin saunottelun jälkeen olikin jo aika siirtyä illalliselle. Ruoan tulo kesti yli tunnin mutta se olikin viimeisen päälle gourmet tasoa ja annokset olivat vieläpä erittäin täyttäviä. Siinä sitten nautittiin vielä muutamat virvokkeet ennen yöpuulle siirtymistä. Jälleen kerran hieno ajopäivä.
Welcome to Kökar island
Hotell Brudhäll
“takapiha”
Ruokaa odotellessa