Huh hellettä…. Jari ja Matti (Latvalaa ei näy) tauolla :)

Tänään oli matkan viimeinen ajopäivä. Voi hyvinkin sanoa, että se oli ehkä matkan paras ajopäivä.
On hauskaa, että eilen viimeksi tuntui aivan samalta, kuten edellisten ajopäivien iltoina on tuntunut.

Matkan henkilökohtaiset ja saunottelun höystämät majoitukset, herkulliset illalliset ja majapaikkojen ulkoiluaktiviteetit muodostavat tämän matkan. Tuhannet mutkat ja mäet sekä maanteiden pöly, hiekka ja pikkukivet joita on päästy maistelemaan, tuovat pikantin mausteen kaikkeen koettuun.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten tästä viimeisestä ajopäivästä oli hyvä ottaa kaikki irti. Suomi on hieno, monipuolinen, puhdas ja kaunis maa, tämä asia tahtoo joskus arjessa unohtua.

Mutta eipä mennä asioiden edelle, sillä aamulla suunnattiin Tulppiosta kohti Kemihaaraa, paikkaa josta Kemijoki alkaa. Muutama varoituksen sana Kemihaaran huoltotien ajokelvottomuudesta kuultiin jo eilisen päivän PeterPanBiken ryhmän välityksellä, mutta Tulppion huoltiksen bensapojan rohkaisemana ja uuden “tiedon” myötä kuitenkin lähdettiin itse toteamaan ja arvioimaan, kannattaako arvokkaita baijerilaisia alkaa uittaa missään kuraprunnissa tai joen ylityspaikassa.

Tankki täyteen Tulppion suurhuoltamolla. Juhalla on leder hosenit jalassa koska on baijerilainen pyöräkin

Kemihaaran huoltotie soveltuu Gessutteluun, mutta puroihin ei mennyt uimaan muut kun kuljettajat

Ensimmäinen ylityspaikka, josta käännyttiin takaisin, toimi ainoastaan kuljettajien uimapaikkana. Pyörät sai seistä kuivin jaloin tien varressa seuranaan noin plus tuhat paarmaa, jotka piti meille aktiivisesti seuraa, niin kuin oli pitänyt jo viimeiset kolme päivää.

Täyskäännös ja tuttua polkua takaisin Kemihaaraan, josta matka jatkui Niekkatunturin laelle ja edelleen kohti Lokkaa. Maantie pöllysi, kilometrejä kertyi, ja lämpötila oli noin 30 C:ssa. Lokan tekojärvi on muuten melkoinen meri. Se todettiin, kun ajettiin altaan eteläpuolta pitkin kohti E 75 tietä, joka vei meidät lopulta Saariselän Kaunispäälle, missä oli matkamme päätepiste.

Matti, viime päivien mainio suunnistajamme joka osoittautui maaston paikallisasiantuntijaksi oikaisi Niekkatunturin jälkeen kotia kohti, eikä näin ollen osallistunut loppukaffeille. Myös Juha ja Terhi, jotka eivät lähteneet viimeisen ajopäivän Kemihaaran huoltotien tutkimusmatkalle mukaan ollenkaan, vaan valitsivat v varmemman reitin suoraan Saariselälle. Hannu puuttui tässä matkan vaiheessa jo joukosta, sillä hän pyyhkäisi jo Kuusamosta kotikonnuilleen selvittämään kastelulaite-ongelmaa.
Matkan päättökahvista nauttivat Jyrki, Jaana, Jukka, Heikki ja Jari.

Niekkatunturilla muodissa olivat Rukan olkaimet. Kuvassa Matti, Jukka, Jaana, Jari ja Heikki.

Niekkatunturin maisemia

BMW moottoripyöräkerhon Pirkanmaan alueyhteyshenkilö ja PeterPanBiken matkanjohtaja Jyrki kiittää mainiota reissuporukkaansa kaikista hienoista hetkistä, joita tällä matkalla ollaan yhdessä koettu.

Ja sanomattakin on kai tullut selväksi, että Bemari on paras - ja onhan se tullut sanottukin…
Ainakin Gessulla pärjäilee. Ensi kesänä sitten uudelleen, laita nimesi lähtölistaan, sillä Life Is Now!

Päivä 6 | Tulppio - Saariselkä | 300 km