Kesän kolmas ja viimeinen Soraa ja saunaa reissu starttasi ABC Kipparin pihalta.

Tasan klo 07.30 kaikki osallistujat olivat paikalla tankit täyteen tankattuina. Edustettuina olivat Markku (BMW R 1200 GS), Ismo (BMW R 1200 GS Adventure), Jani (Triumph Tiger 800 XC), Jaakko (Triumph Tiger 800 XC), Kalevi (Honda 650 Transalp), Juhani (Honda 650 Transalp), Antti (BMW R 1200 GS Adventure), Onni (BMW R 1250 GS Adventure) sekä allekirjoittanut matkanjohtajana (BMW R 1200 GS Rallye). Kuusi Bemua, kaksi Trumppaa täydennettynä kahdella Hondalla. Tälläisellä kokoonpanolla sorateitä haastamaan.

Päivän “epistolan” kertauksen sekä turvallisen ja jouhevan ajon säännöt/ohjeet kerrattuamme käynnistimme koneet ja suunnistimme kohden Kuninkaantien mutkia. Vettä satoi “riittävästi” ja tien pikipaikkaukset olivat ajoittain todella liukkaita. Kuninkaaantiellä mutka sinne ja toinen tänne kunnes saavuimme Virolahdelle ja siirryimme itse asiaan, eli Kymenlaaksolaiselle soratielle. Tänään ajoimme ennalta määrätyssä ajojärjestyksessä ja totuttelimme letkassa ajamiseen. Matkamme edistyi sateesta huolimatta mukavasti ja suunnitelman mukaisesti saavuimme Koskuen sululle josta jatkoimme matkaa reilut viisi kilometriä Saimaan kanavaa seuraten.

Kuninkaantiellä

Korvenkannan Nesteellä Imatralla nautittiin noutopöytä lounasta ja kerrattiin aamupäivän ajotapahtumia. Mahat täynnä kapusimme pyöriemme päälle ja suunnistimme kohden Imatran museotietä (3981). Mahtava tie jonka kunnossa ei ollut valittamista. Tovin kuluttua saavuimmekin Simo Häyhä- ja kollaa museon eteen jossa paikallisopas kertoi meille tästä kaikkien aikojen tarkka-ampujasta. Museo oli mielenkiintoinen esitelmä Simon elämästä ja sota kokemuksista.

Asfalttimutkia nuollen kohden kuutostietä ja tien ylityksen jälkeen siirryimme jälleen soralle. Matkanjohtaja kääntyi yhden risteyksen liian aikaisin ja päädyimme umpiperään erään kesämökin pihalle jossa isoäiti ajeli nurmikkoa. Tervehdys ja paluu samoja jälkiä pitkin takaisin edellliseen risteykseen. Käännös vasempaan ja luistit “kaakkoon” ja hetken kuluttua kurvasimmekin Kaiturinpään Shellin (ent.) pihalle jossa otimme valokuvan tästä PPB-matkojen lähes legendaksi kohonneesta kyltistä.

Päivän mittaan sää oli vaihdellut sateisesta aurinkoiseen ja päin vastoin. Vettäkin oli saatu kohtuu “mukavasti” , joten sateen takia passasimme Hostikan bunkkerit ennen Saimaan kanavaa, joten päätimme paikata tilanteen vierailemalla Syyspohjan Salpa-Asemalla Ruokolahdella. Leijonaa ei nähty, mutta näimme sitäkin isompia kiviä joita kutsutaan panssariesteiksi. On siinä ollut urakkaa kun ne on pystytetty. Aikamme ihmeteltyä suoritimme 700 metrin siirtymän varsinaiselle bunkkerille. Bunkkerin sisällä oli vettä, joten sinne ei ollut asiaa kuivin jaloin.

Fiilinkimme oli korkealla kun kaarroimme kantatie 62:lta Akkalantielle kohden uusia soraseikkailuja. Ylitimme Uitinsalmen puusiltaa pitkin ja lukuisten mutkien jälkeen saavuimme Kummakivelle. Tämä voitaisiin kyllä ristiä myöskin Kummalliseksi kiveksi, on se sen verran luonnon oikku! Osa ryhmästä jäi vahtimaan mopoja kun toinen puoli ryhmä eteni 500 metriä metsäpolkua kulkien tälle järkäleelle. No hikiän siinä tuli itse kullekin, mutta Ismon sanoin: “tästähän me ollaan maksettukin”…

Kummakivellä (Kummallinen kivi…) kuvatkin tärähtää…

Kummakiventieltä vasempaan ja vielä rapiat 10 kilometriä soraa kunnes saavuimme jälleen 62:lle ja otimme suunnaksi Puumalan. Puumalan salmen sillan ylitys on aina yhtä hulppeaa. Hienot maisemat. Kaarros rantaan ja Nesteen Meri-, siis järviasemalta tankit täyteen menovettä. 143,26 litraa ja 255, 72 €. Harvoimpa sitä tälläistä kuittia aikaan saa…

Vielä lyhyt visiitti paikalliselle Salelle virvokkeiden ostoon ja sitten vajaan 10 kilometrin loppuhuipentuma majapaikkanamme toimivaan Sahalahti Resorttiin. Majoituskompleksi sijaitsee todella hienolla paikalla. Majoittumisen jälkeen siirryimme kantatien toiselle puolelle Niskalamme rannalla sijaitsevalle saunalle nauttimaan makoisista löylyistä. Saunan koosta johtuen puolet saunoi ja puolet istui rantaterassilla, taisi siinä jotkut pulahtaa lammessakin.

Tässä vaiheessa vähän jokaisella olikin jo hiukopalan tarve joten ei muuta kun ravintolan puolelle. Täytyy kehua että ruoka oli todella maittavaa. Gourmet tasoa. Lopuksi fiilisteltiin ajopäivän tapahtumia kunnes olikin jo aika lähteä Nukku Mattia morjestamaan. Mitä lie sorapätkä unia nähden…

Päivä 1| Hamina-Puumala |310 km