Päivä 7 | Kobuleti-Lataki, Svaneti | 250 km

Aamulla herätys jo kahdeksalta, mutta aamupalaa saikin vasta yhdeksältä, joten oli ainakin hyvää aikaa pakkailla. Kaisa meni aamu uinnille ja itse keskityin kartan lukemiseen ja päivän reittiin tarkemmin perehtymiseen.

Kaisa aamu uinnilla (ranta kohteessa kun ollaan..)

Kaisa aamu uinnilla (ranta kohteessa kun ollaan..)


+ 16 C ja aurinkoista siinä oli hyvä lähteä kohden pohjoista. Isoa tietä Potiin ja siellä lyhyt kaffe paussi.

Olli-Pekka ja kamut kaffe paussilla

Olli-Pekka ja kamut kaffe paussilla



Lämpötilakin oli jo noussut lähelle +25 C lukemaa. Hieman hiostavaa ja liikennettäkin oli melkoisen paljon, joten hikeä pukkasi entistäkin enemmän. Zugdidissa tunnin lounastauko. Tällä kertaa ravintolan sisustus oli erityisen hieno. Ruokakin oli oikein hyvää, tosin alkaa pian olla Hatsapuri kiintiö täynnä, sillä sen verran usein sitä on ollut tarjolla.

 

Lounas ravintolamme

Lounas ravintolamme

Jvarin liikenneympyrän jälkee alkoi erittäin mielenkiintoinen tie numero seitsemä (7)  . Tarkemmin ottaen tien numerot ovat kartoissa, mutta teitä ei ole mitenkään merkitty luonnossa. Ainostaan suurimmilla valtateillä on tienumero kylttejä. Lisäksi etäisyyksiä ilmoittavia opastetauluja on huomattavan vähän, tuskin lainkaan. No, joka tapauksessa tämä tie seuraa Enguri jokea ylös vuoristoon.

Road to Mestia

Road to Mestia

Tunneleita oli puolen kymmentä

Tunneleita oli puolen kymmentä

Pari tälläistäkin ohitettiin

Pari tälläistäkin ohitettiin

Tien varren maisemia

Tien varren maisemia

Nousimme korkeammalle vuoristoon ja ilma viileni + 18 C lukemaan joka on todella mukava näillä korkeuksilla. Mutkia mutkien perään ja lukuisia nousuja ja laskuja. Erittäin hienoja maisemia mutta negatiivisena seikkana on mainittava asfaltin vaihtumisen betoniin ja sitä myötä hitonmoiseen rynkytykseen. Reilut 100 kilometriä ja saavuttiin Mestian kaupunkiin, vai kyläkö se tämäkin oli. Noin 2000 asukasta ja täälläpäin se on iso city. Tänne olisi kernaasti jäännyt yöksi, mutta matkamme jatkui noin 10 kilometriä takaisin päin ja sitten tiukka vasen ja noin kaksi kilometriä huonoa ja vieläkin huonompaa sateen pehmentämää soratietä Ecihouse Svanetin perhe majoitukseen. Tie oli sen verran haastavaa että parin kaverin pyörät oli kokeneimpien kuskien ajettava lopun sora-/savi osuuden.

Vielä viimeiset metrit…

Vielä viimeiset metrit…

Pienien seikkailuiden jälkeen löydettiin perille ja sitten ohjelmassa olikin perinteiset kypärä oluet. Tämän jälkeen illallista ja sitten nukkumaan. Toki huomiset säätiedotukset tsekattiin ja sateita olisi jälleen luvassa.

Eco House Svaneti

Eco House Svaneti

 

 

 

Harri HjulgrenKommentoi