Päivä 4 | Torremolinos - Torcal de Antequira - Caminito del Rey - Ronda - Teba | 280 km
Kolmannen ajopäivän aamuna otettiin suunta pohjoiseen kohti Torcal de Antequeiraa, missä jo 20 miljoonaa vuotta vanha, merenpohjasta nousut vuori seisoo ylväästi valitsemallaan paikalla. Tänään vuoren huippu oli sumupilven peittämä, eikä maisemien tarkastelu toteutunut siinä laajuudessaan, joka olisi ollut toivottu.
Tie Torqal de Antequeiralle on mutkikas ja joskus yllättävä. Pysäyttävä ilmoitus tien alkupäässä muistuttaa siitä, ettei kannata koohottaa liikaa.. Sama koskee koko Andalucian vuoristoa.
Torcal de Antequiran kivikkoa. Sumun takia ei paikallisia pässejä eikä sen enempää alueen 500:sta kotkasta nähty yhtäkään.
Sumussa on helppo hymyillä, tietää paikallinen sanonta. Matti, Mikko, Janne, Laura, Heikki ja Jukka. Eturivissä Joy ja Jaana. Takarivissä rotko ja sumua, joka verhosi rotkoon aukeavan mahtavan maiseman.
Vuorelta laskeuduttiin alas jälleen yhdelle padolle, joka on myös El Caminito del Reyn lähtöpiste. Tätä ennen käytiin tietysti toisella padolla, joka oli reitin päättymispiste. Caminito del Ray on 100 vuotta sitten aloitetun patotyömaan kallioiden seinämiin rakennettu 8 km mittainen entinen työmaa tie, joka on nykyään yksi Espanjan kuuluisimmista kävelyreiteistä. Patojärjestelmien kautta tuotettu vesivoima kattaa 70%:a Malagan alueen sähköntarpeesta.
Saara ja Juha.
Mikko hymyilee muikeana upean mutkatiekokemuksen jälkeen. Eikä ihme, sillä Caminiton loppupäästä padolle, eli reitin alkupisteelle johtava tie on yhtä unelmaa, tai oikeastaan realiteetti, jota ei voi sanoin kuvata.
Ghost Rider Jukka ottaa uusi Rukka nahkapuku päällään tuntumaa hieman tukevammasta satulasta.
Matti puolestaan otti puhelimellaan muutaman otoksen padon reunalta. Täälläkin patoallas ammotti tyhjyyttään.
Heikki ja Joy.
Padolta ajoimme Rondaan, ja tietysti El Burgon pikkuteiden ja Sierra das Nievesin luonnonpuiston kautta. Tämä tiesi nousua yli kilometrin korkeuteen, ennen kuin laskeuduttiin Rondaan. Tie oli luonnollisesti mutkikas ja mäkinen, kuinkas muutenkaan. Suoria tietä ei tällä matkalla tarvitse paljoakaan ajella.
Kohti Rondaa..
Härkä -patsas, joka seisoo yli 200 vuotta sitten rakennetun Rondan härkätaisteluareenan edessä. Laura asettui kuvaan pukeutuen asiallisesti musta-punaiseen Matador ajo-asuun.
Pienen tihkusateen saattelemana saimme pyörät parkkiin, ja pian istumme ikivanhassa ravintolassa Paellaa nauttien. Aterian hintakin oli kohtuullinen, kun ottaa huomioon että olimme aivan Rondan ytimessä.
Syötyämme palasimme parkkipaikalle, missä Policia Local jo tutustui luovaan pysäköintiimme. Eipä ollutkaan luovalle pysäköinnille sijaa Rondan kaupungissa, joten Peallan hinta alkoikin nousta expotentiaalisesti. Emme suosittele jalkakäytävä pysäköintiä kyseisessä kaupungissa, missä 200€ per kuski tunnin pysäköinnistä tuntuu kiskonnalta. Meistä ainakin tuntui. Tunnetta hieman helpotti tieto, että maksusta saisi satasen alennusta jos maksaa kymmennen päivän kuluessa. Jos ei maksa, niin Espanjaan ei asiaa. Päätimme tulla toistekin, joten…
Shoei ja Rukka mannekiinit Janne ja Jyrki, Tampereen poikia.
Rondasta ajeltiinkin “suorinta” tietä Tebaan, missä luovutettiin pyörät. Autokyydillä sitten Torremolinokseen ja lopuksi matkan päätösillalliselle. Aamulla lennettäisiin kotiin, tosin jotkut jatkoivat lomaansa muutamalla päivällä ennen kotiin paluuta.
Jyrki kiittää erinomaisen dynaamista ryhmäänsä hyvästä yhteishengestä ja turvallisesta ajamisesta, kaverin huomioon ottamisesta, keskinäisestä kohteliaisuudesta ja kaikista muistakin asioista, joista hyvä matka on tehty.
Ryhmäämme kuului yksitoista henkilöä, kahdeksan pyörää joista kolme ajoi kaksi päällä muiden ajaessa yksin. Kuljettajien ikähaitari vaihteli 29-75 vuoden välillä ja ajokokemus muutamasta tuhannesta kilometristä aina satoihin tuhansiin kilometreihin saakka.
Kiitos :)