Päivä 3 | Tromssa - Senja - Svolver | 408 km |
Aamuvarhain lähdimme kohti E6 maantietä, jota myötäillen ajoimme sen vanhempaa versiota ajaen, eli vuonon rantoja kierrellen. Varsinainen E6 on suora tie, jos niitä nyt on edes olemassakaan näillä korkeusasteilla. Se kulkee usein hieman etäämpänä rannasta minne merelliset tuoksut eivät enää yllä.
Aurinko alkoi paistamaan ja paistoikin loppupäivän. Totta kai viimeinen 20 km ajettiin kuitenkin kevyessä sateessa, sillä Lofoottien tunnusmerkki on, että välillä voi sataa, joskus jopa koko ajan:)
Helena ja ER 600 voimaa
Ensimmäiselle tauolle oli matkaa tasan 100 km ja se ajettiin rapeasti yhtä soittoa ajaen. Tauko pidettiin E6 valtatien matkamuistomyymässä, eli valtavassa kodassa sen tulisijassa keitettyä pannukahvia nautiskellen.
Tauko loi leppoisan tunnelman matkan tekoon.
Finnsnesin veryttelytauko uhkasi eskaloitua lekottelutauoksi.
20 km kuluttua sanoimme hyvästit E6 tielle ja käännyimme Senjan alueelle johtavalle tielle.
Eipä auttanut kiirehtiminen eikä edes kova loppukiri, sillä täpötäyteen pakattu laiva lähti nenämme edestä saapuakseen uudelleen neljän tunnin kuluttua. Eipä muuta kun pyörät parkkiin ja vähän pidemmälle tauolle…
Harmin kautta ajateltuna missasimme laivan ja loppupivän aikataulut menivät nyt uusiksi. Positiivisen kautta ottaen saimme neljän tunnin extra tauon jota viettäessä söimme lounaan kaikessa rauhassa ja otimme aurinkoa ravintolan terassilla, tutustuimme ympäristöön kävellen.
Laivaa odotellessa
Saavuttuamme parin tunnin merimatkan jälkeen Andenesiin, valitsimme alakeeräisen matkasuunnitelman mukaisesti Norjanmeren rannikkoa seurailevan reitin kohti saariryhmän eteläisimpiä osia. Nyt oli päivänpaiste ja säätila enemmän kuin kohdallaan, ja taitoimme matkaa ihaillen aivan uskomattoman kauniista näkymästä, jota Lofootit ja iltapäivän auringonpaiste tarjosi. Ja se tarjosi parastaan!
Tällä runsaan sadan kilometrin etapilla ei juuri kahville poikkeiltu, sillä käytännöllisesti katsoen kahvipaikkoja ei vaan ollut. Eipä juuri näkynyt ihmisikään, tosin muutama talo ja kylä kuitenkin ohitettiin. Iltapäivän ajoetapin ensimmäinen tauko pidettiin vasta Finnsnesin Essolla. Finnsnesistä ajettiin suoraan Melbuun ja edelleen samaa vauhtia autolautan uumeniin. Noin 30 min merimatkan jälkeen oltiin Lofoottien pääsaarella.. Ainoastaan edellä mainittu sadekuuro enää erotti meidät ja Svolverin toisistamme:)
Vielä näpsäkkä check inn ja pysäköintimaksuhässäkän jälkeen olimmekin jo peiton alla odottamassa huomista Lofootit -päivää.