Päivä 6 | Tulppio - Saariselkä | 250 km

Viimein ajopäivä Tulppion erämailta Saariselälle tarjosi monenlaista säätilaa. Lähtöajaksi sovittiin klo 8.30, mutta paikalle osunut ukkoskuuro siirsi lähtöä puoli tuntia.

Reipas ukkos-sadekuuro ja tieto siitä, että Kemihaaraan huoltotie tulisi olemaan tämän seurauksena haasteellinen ajaa, sekä tieto pakollisesta U-käännöksestä puuttuvan sillan takia, tämän tiedon saattelemana päätimme ajaa suoraan Niekka-tunturille.

Kun sade taukosi, siirryimme “Tulppion keskushuoltamolle” tankkaamaan. Yllättäen ja vastoin ennakkotietoja tankkaus ei ollutkaan mahdollinen. Tiiviste- tai takaiskuventtiilivika ei mahdollistanut tankkausta, eikä bensaa herunut tippaakaan.

Koska Mr. Range ei kohtele kaikkia pyörämerkkejä tasapuolisesti, päätimme “poiketa” Savukoskelle tankkaamaan. Tästä saatiin 160 km edestakainen ajo ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. No, ajamaanhan tänne oltiin tultu, nyt saatiin vähän extraa kaupan päälle.

Noin sadan käännöksen jälkeen noustiin Niekatunturille ihailemaan Lapin maisemia. Tästä noususta saatiin samalla endurokoe nro 2, sillä sade oli vienyt tunturille johtavalta tieltä maa-aineksia mennessään ja tie oli juurikin passeli matka-enduroille.

Sumuiselta tunturilta ei juurikaan maisemia nähty, joten sen sijaan tyydyttiin kuvaamaan toisiamme.
Kuvassa Joose, tunturin huiputtajan on helppo hymyillä. Gessu 800 toi miestä hienosti ja mies vei Gessua kun kun oppipoikaa konsanaan. Rytmiryhmän vetomies.

Myös Japi oli hilpeällä tuulella. Täällä ollaan, kaikki vasemman käden hallitsemat 16 nappulaa korvaa yhden kytkinvivun, helpostikin. Japilla siis automaattivaihteinen Africa Twin 1100.

Harri oli tyytyväinen oman mäennousu kokeensa nappisuoritukseen. Iso Gessu ei ole notkeimmillaan silloin, kun renkaan alla pyörii tennispallon kokoisia irtokiviä.

Jyrkin mielestä oma suoritus oli paras, ja niin saattoi ollakin. Voittajan on helppo hymyillä.

Matti on kokenut enduro-kettu, jolle monttu ja mutka tiessä on aina mieleen.

Mikan Honda 300 CRF oli kun luotu näihin hommiin. Pitkät asfalttipätkät eivät sen sijaan ole “pikkupyörän” vahvinta aluetta, mutta niitä ei liiaksi tällä matkalla nähtykään.

Jussi ja Jussin Gessu oli lyömätön yhdistelmä. Kroppa alkoi notkistua ja meno maittoi taas.

Sami luottaa Tenere 700 ylivoimaan, eikä suotta. Keskikokoinen Allround pyörä on tällaisen matkan kätevin “käy kaikkeen” -yleispyörä, ellei jopa paras?

Matkalla kohti Lokan kylää, poikkesimme kahville. Kahvittelua valvoi tämä tarkkasilmäinen Pöllö.

Lokassa on iso pato jonka päältä kulkee tie. Tämä ei kuitenkaan ole se reitti minkä valitsimme, sillä isoja tietä piti nimen omaan vältellä. Yksi kerrallaan sillan yli, oli agendalla.

Näin myös tehtiin. Vahvuuslaskennassa todettiin, että kukaan ei puuttunut eikä näin ollen ollut pudonnut sillalta jokeen. Vielä 70 km erämaataivalta oli jäljellä, kunnes saapuisimme tarunhohtoiselle nelostielle, joka veisi meidät Saariselälle ja matkan päätökseen.

Kohta päättyvä, noin 2000 km soratiematka Lappiin on ollut elämys. Ihmisten ilmoille pääsy ei ole ollut ykköstavoittemme, mutta tähän pitää taas totutella.

Zippi ja Suhaus paistoi meille matkan päätteeksi herkulliset lakkahillo-kermavaahto-jäätelö -päällysteiset räiskäleet.

Jokohan tuohon tohtisi koskea, tuumailee Jyrki.

Hetken aikaa oli hiljaista, se on merkki siitä, että välipala maistui.

Loppumorjestukset Kaunispäällä. Syötyjen Hillounelma-lättyjen jälkeen ei tullut mieleenkään poiketa kahvilaan pullaa haukkaamaan. Olipa hieno reissu, ja se oli juuri sellainen kun sen osallistujat olivat.

Jyrki kiittää!