Päivä 3 | Keskiviikko | Parque Natural de Sierras ja Montes de Malagan luonnonpuistot
Matkaan on hyvä lähteä hyvissä ajoin. Talvi-aikaan siirtymisen jälkeen aamu sarasti tuntia aiemmin kun edellisellä viikolla, mutta vastaavasti ajopäivä lyheni iltaa kohti tunnilla. Piti olla tarkkana, että ehditään uuden ajanlaskun puitteissa valoisan aikaan kotiin.
Klo 07.15 alkoi aurinko kajastaa Välimeren yllä.
Klo 9.00 tankkaus lähi-Shellillä. Yhdellä tankkauksella päästelee Andalucian kierroksen jokaisen ajopäivän helpostikin. Jos bensavalo syttyy kotimatkalla, nousee varoittava sormi pystyy ja samalla herää epäilys siitä, olisiko kuljettaja saattanut ryntäytellä pyöräänsä tarpeettomasti:)
Ja kohta tiet kapenee, vaikka ei tässäkään tiessä mitään vikaa ole. Ei ole pakko tykätä, jos ei halua. Noin 80 kilometrin moottoritieajon jälkeen poikkesimme Frigilanassa, yhdessä valkoisten kylien ketjuun kuuluvassa pikkukaupungissa. Sieltä matka jatkui Välimeren moottoritietä vielä noin 20 km, kunnes käännyimme pohjoiseen kohti Granadaa. Nopealla laskutoimituksella voi päätellä, että toisena ajopäivänä ajettiin noin 100 km moottoritietä. Tämä havainto pitää paikkansa, sillä mutkatiet eivät Andaluciassakaan ala heti keittiön ovelta.
Poikkesimme ensimmäiselle padolle valokuvaamaan. Tyypilliseen tapaan suomalaiset, etenkin porilaiset innostuivat käymään vilkasta keskustelua keskenään…
Tiet veivät meidät padolta padolle, eivätkä ne tiet olleetkaan mitä tahansa Pori-Rauma maantiesuoria, vaan jotain ihan muuta. Tässä kuvassa ollaankin jo selvästi piristyneempiä kahvitteluhetken jäljiltä. Pantanos de Bermejalesin pato-allas lähes ammotti tyhjyyttään.
Pori - Rauma maantie, tai sitten aivan joku muu reitti.
Jaanan päivä Teba Motohiren mannekiinina.
Toinen kaffepaussi Alhama de Granadassa
Etuoikealla baarin juokseva tarjoilija, nimeltään Speedy Gonzales. Tämä herrasmies toimitti tilauksia lähes juoksemalla, joka osoitti jotain täysin päinvastaista poikkeuksellisuutta tarjoilijoiden työkiireiden kategorioissa, mihin oltiin jo totuttu matkan kuluessa. Manjaana…
Jari ja Eki miettii seuraavan stintin taktiikkaa
Ja se oli, “täysillä kurviin vaan”
Näin loppukesästä ja tai loppusyksystä alkaa vesivarastot olla vähissä.
Kohti Malagan luonnonpuistoa
Tauko 1000 metrin korkeudessa. Seinäjoen mies Jari näyttää kuvainnollisesti Porilaisille, missä asennossa kurviin pitää taittaa. Eki ei ehkä ole ihan varma asiasta, mutta Jari katsoo jo kurvin suuntaan, Juha sen sijaan tuntuisi vielä empivän.
Aurinko alkoi laskea ja päätettiin jatkaa matkaa kohti Malagaa, joka odotteli jopa kahden päällekkäisen 360 asteen mutkan takana.
Kun kerran Malagaan asti on tultu, niin silloin ajetaan sen pääkatu päästä päähän. Malagan linnan alta vie mukava tunneli lähtöviivalle.
No niin, tänne on turha tulla autojen kiilailemaan, kun sentään Porista saakka ollaan tänne asiaksemme tultu jonottamaan.
Oliskohan syksy kohta sivuutettu ja alkaa joulua pukkaamaan, kävi mielessä kun jouluvalot jo roikkuivat katuja reunustavien puiden oksilla.
Sama vanha juttu, illaksi kotiin. Ehdittiin hotellille ennen pimeää ja samalla onnistuttiin optimoimaan ajankäyttö täydellisesti.
Illallisella oli hetken ajan hieman harras tunnelma ennen kuin saatiin ruokaa pöytään. Napakka 10 tunnin ja 310 km ajopäivä oli takana varsin kesäisissä lämpötiloissa. Nopealla laskutoimituksella voi todeta, että kovinkaan huikeisiin keskinopeuksiin ei ylletty, ja pitää muistaa että tauko on matkaa.