Päivä 3 | Perjantai | Torremolinos - Frigliana - Pantano de los Bermejales - Malaga - Torremolinos | 310 km

Toinen ajopäivä aloitettiin karttakerhon kokouksella parkkipaikan kupeessa klo 9.00. Tänään ajettaisiin matkan kolmiapilan muotoisen reittikartan oikenpuolen lehti.
Kun päivän reitti oli esitelty, lähdimme matkaan. Vauhtia matkantekoon ja samalla ajan käyttöön antoi A7 moottoritie, jolle pujahdimme ennen Malagaa, pysyäksemme siellä seuraavat 90 km. Ja mikäpä oli päästellä Välimeren rantaviivoja seuraten, kun aamupäivän aurinko jäi pikku hiljaa selän taakse.

Aamuvarhain, eli espanjalaisittain auringon noustua klo 8.30, oli hyvä lähteä matkan tekoon

Päivän ensimmäinen kahvittelu mutkatien kupessa katkaisi mukavasti ajopäivän ja samalla laukaisi rupattelu hetken. Etualalla Hannu ja Jukka, taempana Ossi ja Raimo.

Ennen Granadaan johtavaa moottoritien liittymää poistuimme omille teillemme, eli tielle joka lopulta vei meidät tuhannen mutkan kautta Granadan alapuolelle. Jo pelkästään tälle välille mahtuu nähtävää ja kerrottavaa niin paljon, että ne pitää käydä itse kokemassa.

Ennen Granadaa käännyimme jyrkästi vasempaan ja nyt pyörän nokka osoitti ensimmäistä kertaa kohti länttä. Pikku hiljaa, eikä aina niin hiljaakaan, upeasti mutkitteleva tie vei meidät kohti Pantano de los Bermejalesin patoa. Tämän pätkän nopeakulkuiselle mutkatielle voisi antaa arvion “aakee ja laakee” ++, sillä niin herkullinen tieosuus oli allamme.

Padolle johtavalla reitillä poikkesimme paikalliseen baariin, joka oli ehdottomasti ehta ja aito kyläbaari, jonka elämää reilut tusina kalja-ukkoa todistivat - ja varmastikin ylläpitivät sen liikevaihtoa. Tälle perjantai-iltapäivälle sattui vielä turistien aiheuttama kysyntäpiikki, mutta muuten oli varmastikin rauhallisempaa.

Pyörät pysäköitiin jyrkähköön ylämäkeen, koska sen jalkakäytävää koristivat kauniit ralliteippaukset.
Ne puolestaan istui mukavasti Gessun, Shoei -kypärien ja Rukan ajovarusteiden sävyihin.
Kaikki kohdallaan, täydellistä:)

Pantano de los Bermejalas -padolla ihmeteltiin, minne vesi on joutunut. Jos kuivat kesät ovat tulleet jäädäkseen, tämän 1940 -luvun lopulla rakennetun padon voisi kohta purkaa kokonaan, kävi mielessä:)
Ossi, Markku ja Hannu (takit päällä ja + 28C!) sekä hieman rohkeammin pukeutuneet Jorma, Jukka ja Raimo paitasillaan.

Joo-o, patoallas on todellakin aivan kuiva, totesivat ryhmäkuvasta unohtuneet Jaana ja Eero.

Padolta matka jatkui kohti aurinkoa ja Torremolinosta.

Tämän keskimmäisen ajopäivän reitti vie meidät Malagan kansallispuiston kautta Malagan keskustaan. Sen läpiajo ruuhkineen kruunasi ajopäivän ja muistutti meitä siitä, miten harmonista kansallispuistoissa kurvailu voi parhaimmillaan olla.

Ennen Malagaan laskeutumista oli tietysti kiva poiketa kahville vielä kerran ja turisemaan mukavia. Pääasiassa puhuttiin päivän reiteistä ja ajokalustosta; siis mutkista ja Bemareista:) Kuvassa herrat 1200 GS, !000 XR, 1000 XR ja 1200 GS; nimettynä omien kotipyörien mukaisesti.

Lähestyminen kohti Malagaa suoritettiin ohuessa yläpilvessä ja loistofiiliksissä.