6 päivä | Kultainen Kolmio - Chiang Rai | 280 km
Lähdimme Kultaisesta kolmiosta liikkeelle jo vakiintuneeseen aikaan, eli klo 8.00. Tuollon säätila on vielä autereinen lämpötilan ollessa noin + 16 C. Ohuiden ja tuulta läpäisevien ajovaatteiden alle oli kiva pukea hetkeksi pitkähihainen, Paista hankittu T-paita. Paksummat vaatteet oli Chiang Main hotellissa matkalaukussa säilytyksessä, koska täällä kesä, niitä ei tarvita…:)
Yleensä aurinko alkaa paistaa noin klo 11.00 aikoihin ja lämpötila kohoaa muutamassa tunnissa + 32 - 34 C:een tietämille. Lämmintä riittää aina auringon laskuun saakka, eikä ajopäivän aikana tarvitse palella:)
Kultaisesta kolmiosta johtavalta päätieltä poistuttiin pikkuteille, jotka seurasivat Mekong-joen rantaviivaa. Tiet veivät meitä monien pikkukylien ja maaseudun läpi kohti etelää. Kun kahvihammasta alkoi kolottaa, poikkesimme ensimmäiselle mahdolliselle kahvipaikalle. Se oli kuitenkin paikallisposti, joka ei myynyt kahvia.
Thaimaan posti oli ystävällinen ja avulias turisteille. Se neuvoi meidät ajamaan muutaman kilometrin eteenpäin, jossa olisi kahvipaikka kauniilla paikalla..
Ja toden totta, reipas viisi kilometriä ajettuamme meille avautui Mekong-joen maisemat.
Näköalapaikan ehtoisa emäntä, eli kumarassa kulkeva vanha mummo odotti portilla ja toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi.
Nyt meni karski suomalaismieskin hiljaiseksi maisemia ihaillessa. Kuvassa Pasi, Stefan, Pertti ja Kim.
Hiljaa virtaa - Mekong
Pertti poseeraa. Taustalla oleva Mekong-joki on Thaimaan ja Laosin raja. Taustalla on Laosin maisemia.
Jokimaisemia katsellessa oli mukava istahtaa näköalapaikan leposohvalle nautiskelemaan kaffetta.
Saija ja etenkin Pekka ottaa vieläkin rennommin.
Lounaat saatiin pöytään Samleen tehdessä tilaukset tomerasti kaikkien puolesta. Kaikkea 12 kertaa, kiitos:)
Paikallisissa tienvarsikahviloissa tarjoillaan todella maukkaita aterioita, pääasiassa nuudelikeittoja, joiden sattumina on lihaa eli possua tai kanaa; mitä milloinkin.
Chiang Raihin johti superhienot, vuoristossa kumpuilevat mutkatiet, joiden upeus yllätti kokeneen matkailijan. Sanonpahan vaan, että täällä on ehkäpä maailman parhaat mutkatiet, joita olen koskaan ajanut. Ehdottomasti vaadin päästä vetämään myös ensi vuoden matkaa, siitä ei ole epäilystäkään.
Kallistetut mutkat ja virheetön asfalttipäällyste, ylä- ja alamäet, kurvit ja kantit…
“On niin hyvää ettei sanotuksi saa” -erään suklaapatukka mainoksen sanoin. Käy itse maistamassa, niin tiedät.
Chiang Rain hotelli Imperialin uima-altaaseen oli mukava pulahtaa ajopäivän päätteeksi ja valmistautua illalliselle lähtöön.
Asiakkaiden viettäessä ns. omaa aikaa, matkanjohtajat tietysti pujahtivat omille teilleen valikoimaan sopivinta ravintolaa, jonne iltakävelyn merkeissä yhdessä suunnistettiin.
Ruoka oli herkullista, kuten aina. Aika kului mukavasti Samleen ja Pertin kertoessa meille kaikenlaista Thaimaan elämänmenosta, ihmisistä, kasveista, luonnosta, viljelystä, autoista ja ruuista tietenkin.
Näissä tunnelmissa suunnistettiin takaisin hotelliin ja ajopäivä päätettiin iltakävelyn merkeissä.