Korsika - Alpit | päivä 5 | Savona - Monaco - Nizza - Sisteron | 320 km
Virallisen PeterPanBiken matkaohjelman mukainen Korsikan matka päättyi kun Korsikan laiva saapui Savonan satamaan, Italiaan. Samalla alkoi matkan epävirallinen osuus, eli kotimatka Alppien kautta Suomeen.
“Pikku Mikon moposta on kumi puhjennut, kamelin paskalla me pakkaamme sen”… RT:n takarenkaasta löytyi korsikainen lähtötervehdys, eli naula. Nopean talkoo työskentelyn “paikanna ja korjaa” -operaatiossa takarengas sai uuden elämän ja matka pääsi jatkumaan Savonan satamasta kohti Monacoa.
Monacoon ajettiin näppärästi pitkin autostradaa, sillä Välimeren rantaviivaa seuraileva paikallistie ei tunnetusti vedä vähänkään vertaa.
Monacossa oli kaikki ennallaan. Ohi ajaessa nähtiin pikaisesti Mika Häkkinen, mutta ennalta odottamattoman tapahtuman takia Mika ei ehtinyt meille moikkaamaan, eikä me Mikalle. Mutta oli kuitenkin kiva tavata tuttuja, vaikkapa vain parin sekunnin ajan.
Monacon satamassa voi veneitä silmäilemällä pitää lukua siitä, “ketkä pärjää” :)
Matkan tähän mennessä hinta-laatu suhteeltaan kalleimmat ateriat nautittiin tietysti Monacon F1 radan lähtöpaikan maisemissa. Pääsyllä paalupaikalle on hintansa.
Monacossa vietetyn runsaa parituntisen jälkeen päätettiin kuitenkin kokeilla autostradan sijaan sitä hitaampaa rantatietä, joka vei meidät Nizzaan. Tunnetusti, ja kuten tiedossa jo olikin, rantatie oli tappavan hidas.
Nizzan keskustan ja rantabulevardin läpiajo oli hieno kokemus.
Se oli yhden ihastus ja toisen vihastus, ainakin aikaa saatiin kulumaan rutkasti laskettuna ajettuihin ajokilometreihin. Toisaalta kun aamukuudelta lähtee liikkeelle, niin jää mukavasti aikaa kaikenlaisille kokeiluillekin.
Pian Nizzan jälkeen päästiin taas pienemmille teille, eikä ihan mille tahansa reitille, vaan itse Route Napoleon tielle.
Reilun 1,5 kilometrin korkeudesta löytyi motoristeja loppuun ajetulla mopolla houkutteleva kahvila, jossa oli huono palvelu. Ei asiaa vessaan, jos et osta ensin -reilu meininki:)
Itse Ruta Napoleon tie oli tietysti maailman luokan reitti, joka oli taas uusi kokemus tälle matkalle. Ruta Napoleon vei meidät aina Castellaneen saakka, mistä käännyttiin Gordes de Verdoniin johtavalle teille.
Castellanesta ajettiin iltapäivä-auringossa kohti Verdonia. Pikku hiljaa alkoi totuus paljastua siitä, mihin oikein ollaan menossa.
Pikkuhiljaa kiipesimme Verdonin rotkoa kiertävää tietä ylöspäin ja ylöspäin mutka toisensa jälkeen, aina noin 2 km metrin korkeuteen saakka.
Verdonin rotkolla näytti Rukka ja Shoei olevan muotia jos jotain voidaan päätellä PeterpanBike asiakkaiden pukeutumiskoodista. Vai olisiko sittenkin kyse pelkästään casual -pukeutumisesta tilanteen mukaan?
Vedenpito-ominaisuuksia ei kuitenkaan olla päästy kokeilemaan tällä matkalla kertaakaan, mielumminkin ollaan vedelty tuuletusvetoketjuja auki j a kiinni.
Pari kertaa USA:n Grand Canyonilla käytyäni sanoisin, että Euroopan vastaava rotko on nyt löydetty. Verdonin retki on ehdoton vierailukohde ja kuuluu ilman muuta retkiohjelmaan, mikäli vastaava matka järjestetään kesällä 2024. Verdon oli kerta kaikkiaan huikea kokemus ja matkan kirkkain yksittäinen high light tähän saakka.
V-P taittaa kurviin turvallisesti kallion puolelta. Rotkon puolella olisikin virheen sattuessa reipas 800 metrin vapaa pudotus, joka ei kokenutta laskuvarjomiestä tietenkään pelottanut yhtään.
Rotkon reunalla Jukka, Mikko, Heikki, V-P, Eero, Laura ja Harri.
Ilta-auringon paistaessa suunnattiin taas, usko tai älä, maailman luokan mutkateitä Sisteroniin.
Sisteron.
Sisteronin hotellin ikkunasta tarjosi mukavat ja tukevat maisemat.
Ranskan pienet kylät ja kaupungit tarjoavat matkailijalle mahtavia elämyksiä upeiden maalaismaisemien ja verrattomien teiden lisäksi.
Sisteron illallisen jälkeen
Iltakävely johti meidät historiallisiin ja nykyajasta reilusti takaisin johtaviin tunnelmiin.