Päivät 6-7 | Normandia | Fecamp - Saint-Laurent-Sur-Mer - Saint-Mere-Eglise | 190km + 70km
Päivä 6 | Fecamp-Saint-Laurent-Sur-Mer | 190 km
Aamulla lämpötila +8 C, ja aurinko paistoi jo nyt ”täydeltä terältä”, joten päivän mittaan lämpenee…
Ensin maalaistietä lähelle Le Havrea ja sitten Pont de Normandian siltaa pitkin Seinen joen ylitse. Rampista oikealle Honfleurin valokuvaukselliseen pieneen kaupunkiin. Täällä nautittiin terassikahvit. Seuraavaksi ajettiin Deauvillen ”hienosto” kaupungin lävitse ja edelleen Maihinnousurannikontien alkuun Pegasuksen sillalle.
Pegasuksen sillalla
Majuri Richard D. Wintersin muistomerkki.
Vierailimme Pegasus Memorial-museossa ja tunti siinä vierähti. Siitä sitten Ouistrehamnissa sijaitsevaan Le Grand Bunker-Museum of the Atlantic Wall:iin. Seuraavaksi pyörähdimme Juno Centerin edustalla lukemassa kanadalaisten aikaansaannoksista Normandian maihinnousussa. D514-tiellä on lukuisia vierailemisen arvoisia kohteita. Churchill tankki kuvattiin ja pari sotamuistomerkkiä ennen Arromanches 360-filmiesitykseen tutustumista.
Saksalaisen sotilaan työkalu.
Maihinnousukalustoa.
Churchillin tankki.
Kirkko kylässä.
Lopuksi vierailimme aina vaikuttavalla amerikkalaisten hautausmaalla. Satuimme vielä sopivasti paikalle todistamaan juhlallista lipunlaskua.
Amerikkalaisten hautausmaa.
Siitä sitten vielä viisi kilometriä Omaha Beachille, jonka läheisyydessä hotellimme La Sapinieri sijaitsi. Toki ennen illallista kävimme vielä kuvaamassa Omaha Beachin muistomerkin.
Omaha Beach .
Päivä 7 | Saint-Laurent-Sur-Mer-Saint-Mere-Eglise | 70 km
Ponte du Hoc.
Aamulla oli hyvinkin raikas sää, sillä lämpömittari näytti vain +6 C lukemaa. No, päivän mittaan lämpötila nousi aina +15 C asteeseen ja aurinko paistoi koko päivän. Aivan täydellinen ajokeli. Point du Hoc on noin 30 metriä korkea kallionkieleke, jolle Normandian maihinnousun ensimmäisenä päivänä Yhdysvaltain 2. Ranger-pataljoonan sotilaat kiipesivät kallion seinämää ylös ja valtasivat saksalaisen tykkiaseman.
Täällä näkyi heti aamusta hieman enemmän muitakin turisteja. Matkamme jatkui saksalaisten hautausmaalle (La Cambe), joka ei ole niin pramea kuin amerikkalaisten vastaava, mutta mielestäni jotenkin vaikuttavampi, nimenomaan hautausmaana. Ajatelkaa, yli 20 000 saksalaista sotilasta on haudattu kyseiselle hautausmaalle.
Seuraavaksi bongasimme/valokuvasimme muutamia muistomerkkejä D913-tien varrelta, ennen kuin saavuimme Utah Beachille. Vierailimme siellä maahanlasku-museossa.
Utah Beach, hymynaamat.
Utah Beach km 00.
Dinah Might.
Sherman tank.
Kiersimme alueella muutamien muistomerkkien kautta Le Roosevelt ravintolan terassille. Hirveästi porukkaa, joten lounaan sijaan pidettiin vain juomatauko.
Tästä matkamme jatkuikin tämän ajopäivän finaaliin, eli Saint-Mere-Eglisen kaupunkiin, joka oli ensimmäisiä vapautettuja kaupunkeja Normandian maihinnousun alettua. Laskuvarjojääkäri John Steelen laskuvarjo takertui Sainte-Mere-Eglisen kirkon torniin, jonne hän jäi roikkumaan usean tunnin ajaksi. Kirkon tornissa roikkuu nykyään laskuvarjojääkäriksi puettu nukke.
Laskuvarjojääkäri kirkon tornissa.
Lähellä sijaitsee myöskin Laskuvarjojääkäri-museo ( The Airborne Museum). The Airborne-museo on omistettu Yhdysvaltain 82. ja 101. ilmadessantidivisioonan laskuvarjojoukkojen muistolle. Vaikuttava museo, jossa jokaisen laskuvarjojääkärin tulisi joskus vierailla. Museokierroksen jälkeen piipahdimme läheisellä terassilla kahvilla ennen majapaikkaamme siirtymistä.
Illalla perinteinen reissu ravintolaan nauttimaan hyvää paikallista ruokaa. Tässä kaupungissa oli vain kaksi avoinna olevaa ravintolaa, joten valitsimme niistä tasokkaamman, John Steelen nimeä kantavan. Pari tuntia meni helpostikin tähän reissuun ja unta ei kauaa tarvinnut hotellilla houkutella.